Ensimmäinen kierto ilman hormonaalista ehkäisyä

Luovuin siis hormonaalisesta ehkäisystä ja nyt on tullut aika tehdä yhteenvetoa ensimmäisestä kierrosta ”luomuna”. Kokemukset ovat tietysti aina täysin henkilökohtaisia ja jokaisen keho toimii yksilöllisesti, mutta itse olen ainakin tykännyt lukea muiden kokemuksista keinotekoisten hormonien jälkeisestä elämästä. Käytin siis hormonaalista ehkäisyä yli kymmenen vuotta tauotta. Alkuun käytössä oli pillerit ja jossain vaiheessa vaihdoin renkaaseen. Luopuminen ei ollut helppoa ja jännitin todella paljon mitä tulee tapahtumaan, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut lähinnä positiivisesti yllättynyt. Tehdäänpä siis listausta ”oireista”.

Sokerihimo katosi melkein tyystin. Siis yksinkertaisesti ei tee mieli herkkuja samaan malliin kuin aikaisemmin. Ensimmäisten kuukautisten aikana teki mieli karkkia ja söinkin niitä sitten hyvällä omallatunnolla, koska kehoni tuntuu nyt kertovan selkeämmin mitä se tarvitsee. Tämä on tietysti helpottanut aikaisemmassa postauksessa kertomaani painonpudotusta. 

Iho on ehkä jopa paremmassa kunnossa kuin renkaan aikaan. Tätä pelkäsin etukäteen aika paljon, mutta toistaiseksi asiat on paremmin kuin hyvin.

Hiukset eivät ole rasvoittuneet, lähinnä ehkä päänahka on hiukan kuivempi. 

Limakalvot ovat saaneet takaisin kosteutensa, vaikka en ollut täysin huomannut niiden kuivumista. Selkeä ero on kuitenkin huomattavissa.

Tunsin ovulaation todella hyvin. Toispuoleinen, hiukan menkkakipuja muistuttava kipu kesti muutaman tunnin ja pientä jomotusta oli oikeastaan koko päivän. 

Ovulaatiokivut varmistuivat juurikin niiksi menkkojen alkaessa tasan kaksi viikkoa tuon kivun jälkeen ja 27 päivää edellisten menkkojen alusta. 

Ensimmäiset menkat olivat varmaankin elämäni kivuttomimmat, lyhyimmät ja niukimmat. Kuitenkin siis ihan selkeästi menkat eikä vaan jotain satunnaista tiputtelua.

Pari ekaa viikkoa halusin seksiä koko ajan 😀 Tämä oli ehkä jopa hiukan tukalaa, koska halusin siis todella ihan koko ajan. 

Mielialassa en ole oikeastaan huomannut muutoksia, mutta en koskaan ole kokenut pillerien tai renkaiden vaikuttavan minuun sillä tasolla. Samat ärsytysoireet ennen menkkoja tuli siis nytkin. 

Ainakin toistaiseksi olen siis todella tyytyväinen päätökseeni lopettaa ja ihmettelen jopa hiukan, miksi en lopettanut jo aikoja sitten. Tiedostan kyllä, että tilanne saattaa muuttua koska tahansa, enkä todellakaan luota siihen, että kierrot jatkuisivat yhtä helppoina tästä eteenpäin. Toivon, että seuraavatkin menkat tulevat yhtä tarkasti ja ovat yhtä helpot, koska epäsäännöllisyyttä ja kipuja pelkäsin ennakkoon kaikista eniten. Näillä mennään kuitenkin nyt!

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys

Fyysinen valmistautuminen

Jotta olisin oikeasti, ihan oikeasti valmis lapsen ”hankintaan”, pitää suorittaa muutamia valmistautumistoimenpiteitä. Niitä tarvitaan sekä fyysisellä että henkisellä puolella, mutta aloitetaan nyt fyysisestä valmistautumisesta.

Olen aina ollut normaalipainoinen. Bmi:ni on pysytellyt tasaisesti normaalipainon keskituntumassa. Ei sillä, että bmi kertoisi loppujen lopuksi yhtään mitään, mutta ehkä, jos ei ole paljon urheilua harrastava tai omaa muita erityispiirteitä, se on ainakin suuntaa-antava. Olen painanut saman verran vuosikausia ja ollut tyytyväinen tilanteeseen. Sitten yhtäkkiä painoni nousi muutamalla kilolla. Johtui se sitten iästä, stressistä tai mistä tahansa, se aiheutti mussa jonkinlaisen painokriisin. Muutama hassu kilo. Eihän ne edes näy vielä missään. Mutta en voinut olla ajattelematta, että jos annan näiden kilojen jäädä, seuraavat odottavat jo jonossa. Päätinkin siis hankkiutua kiloistani eroon ja ilmoitin miehelle, että lasta ei aleta yrittämään ennen kuin olen takaisin ”normaalipainossani”. Ei huolta, ymmärrän kyllä millaista on järkevä painonpudotus, enkä yritä kuihduttaa itseäni nälkäkuoleman partaalle.

Tavallaan pidän tätä pienenä testinä itselleni: Pystynkö oikeasti pudottamaan painoani järkevästi? Ennen olen ollut siis sitä mieltä, että musta ei olisi laihduttamaan. Olen pitänyt itseäni liian helposti periksi antavana ja liian pahasta sokerikoukusta kärsivänä. Tämähän on yksi raskauteen ja lapseen liittämistäni peloista: entä jos lihon enkä saa painoani enää tippumaan. Tämän pienen painonpudotuksen ansiosta olen pystynyt päästämään edes hiukan irti tästä pelosta, koska omaksi yllätyksekseni olen todellakin onnistunut pudottamaan painoa, eikä se ole ollut edes hankalaa. Muutin vain hiukan ruokavaliotani ja annoskokojani järkevämmiksi. Vaikka tilanne on täysin erilainen kuin raskauskilojen kanssa, olen saanut ladattua uskoa itseeni, että kykenisin hankkiutumaan eroon myös niistä. Raskaus on keholle rankkaa aikaa ja vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaa, haluan yrittää helpottaa omaa elämääni niin paljon kuin mahdollista. Toivon, että terveelliset elämäntavat nyt auttavat selviämään myös raskauden yli. Tahdonvoimani ei varmasti riittäisi minkäänlaisiin ruokavalion muutoksiin raskausaikana, joten yritän muokata ruokavaliotani ennakkoon järkevämmäksi.

Ehkä kuitenkin se tärkein fyysinen valmistautuminen oli hormonaalisen ehkäisyn pois jättäminen, vaikka ehkäisyä edelleen käytetäänkin. Ensimmäisen kuukauden kokemuksista voisinkin kertoa ihan omassa postauksessaan vielä myöhemmin.

Hyvinvointi Liikunta Raskaus ja synnytys