Eroon hormonihöyryistä

Olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä yli kymmenen vuotta. Ensin napsin pillereitä jokusen vuoden ja kyllästyttyäni stressaamaan päivittäin pillerin muistamisesta, vaihdoin ehkäisyrenkaaseen. En ole koskaan tämän hormoniurani varrella pitänyt taukoa, en ole ollut ilman hormoneja edes kuukautta. Toisaalta, miksi olisin. En ole koskaan kärsinyt pahoista sivuvaikutuksista, tai ainakaan en ole sellaisia itsessäni diagnosoinut. Tosin jokin aika sitten luin Nuvaring-paketista tuotteen haittavaikutuksista ja kyllähän multakin oikeastaan melkein kaikki listassa olleet oireet löytyi. Samat jutut voi kuitenkin johtua vaikka mistä muustakin, joten en viitsi laittaa niitä pelkästään hormonituotteiden piikkiin.

Parina viime vuonna olen kuitenkin alkanut miettiä, josko voisin sittenkin kokeilla hormonitonta elämää. Ystävä ja tuttu toisensa jälkeen on luopunut hormoneista, osa toivoessaan lasta ja osa taas ihan oman hyvinvointinsa takia. Suurimman osan kokemukset ovat olleet positiivisia, vaikka elämä ei olekaan ollut täydellisen ruusuista elämänmuutoksen jälkeen. Viimeisen vuoden ajan olen päättänyt moneen kertaan tämän renkaan olevan viimeinen. Ja sitten olenkin aina jänistänyt. Jos raskaus ja lapsen saaminen pelottaa, niin tämä tulee aika hyvin heti perässä pelkolistallani. Kun on yli kymmenen vuotta pystynyt kontrolloimaan niinkin suurta osa-aluetta elämässään kuin kuukautiset ovat, on siitä yllättävän vaikea luopua. Jos muistaisin kiertoni olleen täydellisen säännöllinen ennen tätä hormonikierrettä, olisin varmasti lopettanut jo aikoja sitten. Mutta kun ei ole minkäänlaista muistikuvaa! Ja olisiko sillä lopulta mitään merkitystä? Aloittaessani olin oikeastaan vielä lapsi ja nyt olen aikuinen nainen, paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. 

Onhan se aika jännittävää pohtia, miten hormonit ovat vaikuttaneet muhun. Olenko luonteeltani tasaisempi vai heittelehdinkö ääripäästä toiseen ilman hormoneja? Miten ihoni ja hiukseni reagoivat? Ja kaikista tärkein: tuleeko ne menkat edelleen säännöllisesti? 

Nyt olen kuitenkin antanut periksi. Tämä on ensimmäinen viikkoni ilman hormonaalista ehkäisyä sitten lukioaikojen. 

(P.S. Kumit kuitenkin käytössä)

Suhteet Seksi Ajattelin tänään

Multa puuttuu äitiysgeeni

Olen tullut siihen tulokseen, että multa puuttuu jokin geeni. Äitiysgeeni, hoivageeni, pienistälapsistatykkäysgeeni? Vaikea kuvailla yhdellä sanalla, mutta ehkä kerron tarinan (tai pari) tosielämästä.

Odottelin luennon alkamista luokan edessä ja eräällä opiskelijalla oli mukanaan pieni lapsi, vajaan vuoden ikäinen oman veikkaukseni mukaan. Keskustelin opiskelijakaverini kanssa ja yhtäkkiä hän alkaa ilmeillä ja hymyillä johonkin olkapääni ohitse. Beibihän se siellä naureskeli takaisin. En pystynyt millään tasolla samaistumaan tähän ilmeilevään kaveriini, multa ei olisi tuollaiset vauvannauratusilmeet irronneet. Tulin ehkä jopa hiukan vaivaantuneeksi tästä tilanteesta. 

Työskentelen hyvin naisvaltaisessa firmassa ja aina silloin tällöin kahvihuoneeseen eksyy vaunut jos toisetkin. En kuulu niihin naisiin, jotka ajautuvat välittömästi vaunut nähtyään lepertelemään niiden asukille. 

En ole ensimmäisenä kinumassa pientä lasta syliini sellaisen nähdessäni ja takertuvat lapset (sellaiset, jotka roikkuvat koko ajan lahkeessa) aiheuttavat minussa suorastaan ahdistuksen tunteita. 

Miten sen siis järkevästi ilmaisisi? En koe olevani millään tavalla äidillinen henkilö. En osaa ajatella itseäni kenenkään äitinä. Toisin kuin vaikkapa tämän opiskelukaverini voisin nähdä äitinä vaikka heti. Kaikesta tästä huolimatta alan uskoa ihan oikeasti haluavani oman lapsen. Niin hullulta kuin se itsestäni kuulostaakin.

Uskon, että omaa lastaan rakastaa, vaikka muiden lapsista ei niin välittäisikään. Mutta syttyykö tuollainen ilmeily- ja lepertelyvietti oman lapsen syntyessä? Vai voiko lapsesta kasvaa psyykkisesti täysipainoinen ilmankin? 

P.S. Lepertelyllä en viittaa lässyttämiseen (jonka voisi kieltää ihan pysyvästi ja kaikilta), vaan siihen hölmöön puhetapaan, jota itse käytän kyllä hyvinkin paljon koirien kanssa, mutta en lasten. Tiedättehän: ”Kuka on hieno poika? No, sinä olet hieno poika!”

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Vanhemmuus