Vauvakuume?

Mikä ihme se vauvakuume oikeastaan on? Matkakuumeinen haaveilee matkailusta, autokuume lähtee uuden auton hankinnalla, mutta entä vauvakuume? Jos edelliset viittaavat suoraan siihen kuumeen kohteeseen, niin vauvakuumeilevan pitäisi siis haaveilla juurikin siitä VAUVASTA. Vauva on kuitenkin vauva vain hyvin rajallisen ajan. Sitten siitä tulee taapero, eskarilainen, koululainen, teini, nuori aikuinen, jne. 

En voi hyvällä mielikuvituksellakaan väittää olleeni koskaan vauvakuumeen kourissa. En oikeastaan pidä vauvoista. Olen niitä naisia, joiden sydän heittää kärrynpyörää pienen koiranpennun hölmöilyistä, mutta vauvat eivät herätä niin minkäänlaisia tunteita. Pidän kuitenkin lapsista. Opiskelen alaa, jossa tulen tekemään töitä paljonkin juuri lasten kanssa, mutta en niiden kaikista pienimpien. Ja hyvä niin. Kiinnostun yleensä lapsista hiukan siinä vaiheessa, kun he oppivat puhumaan, koska tuo ”ilmiö” on mielenkiintoinen ja ihmeellinen. Yhtäkkiä pieni ihminen päästää suustaan ihan oikean, järkevältä kuulostavan sanan! Mutta kaikista eniten pidän lapsista, joiden kanssa voi jo käydä ihan oikeita keskusteluja. Lapset ovat loppujen lopuksi aika fiksuja, toisinaan fiksumpia kuin me muka kaiken tietävät aikuiset. 

Jos jostain kuumeesta siis kärsisin, niin se olisi ehkäpä lapsikuume. Eräs ystäväni kerran totesikin, että mun pitäisi vaan saada suoraan kolmasluokkalainen lapsi ja skipata se vauvavaihe 😀

Ylianalyyttisena ihmisenä olen kyllä tutustunut ilmiöön nimeltä vauvakuume hyvinkin paljon. Lähteenä ovat toimineet lähinnä erilaiset blogit ja nimeltämainitsemattomat keskusteluryhmät. Alkuun en saanut noista keskusteluista mitään selvää (siellä lentelee kp:t, yk:t ja talletukset ristiinrastiin), ja useat ilmaisut aiheuttivat kylmiäväreitä. En jotenkin koe omakseni tuota vauvakuumeiluryhmien sanastoa pupuiluineen ja täteineen, mutta vähitellen olen alkanut jo ymmärtää mistä ne leidit siellä oikein puhuu. Siitä huolimatta en pääse kiinni siihen valtavaan tarpeeseen, joka suurimmalla osalla näistä keskustelijoista tuntuu olevan, raastava tarve tulla äidiksi.

Luulen, että omakin tilanne olisi huomattavasti helpompi, jos tuo tarve takaraivossa kutittelisi. Kun sitä ei ole, tulee asioita pohdittua vähän turhankin monelta kantilta ja vähän turhankin tarkkaan. Ja mitä enemmän pohtii, sitä enemmän tulee lisää pohdittavaa. Tieto lisää tuskaa, tässäkin asiassa. 

Tällä pohdinnalla ja keskustelujen seurailulla en halua missään nimessä kritisoida vauvakuumeilijoita. Ajatelkaa tämä itsetutkiskelevana kirjoituksena, jonka kritiikin kohteena on vain ja ainoastaan minä itse.

Miten vauvakuume siis pitäisi määritellä ja mitä siinä todella kuumeillaan?