Vauvan pupuruokaa

Olemme päässeet tutustumaan italialaisiin vauvojen valmisruokiin.Valikoimat ovat hyvin erilaiset kuin suomalaisissa kaupoissa. On keksejä sokerilla nelikuisille vauvoille sekä valmisruokapurkkeja, joissa on hevosta, kania tai kolmea juustoa. Maitotuotteiden ja sokerin välttely ei vaikuta olevan italialaisten vauvojen juttu. Kuulemma on olemassa jotain vauvaparmesania, jossa suolaa on normaalia vähemmän. Täytyy kyllä ehdottomasti etsi sitä Musselle maistettavaksi. Vauvoille on myös omat makaroonit, jotka ovat niin pieni, etteivät varmasti jää kurkkuun kiinni. 

Mussen suosikki on italialainen valmismössö, jossa on kanin lihaa. Meillä on tapana sekoittaa aamupuuroon edelliseltä päivältä jääneitä ruokia, että kanimössö menee myös aamupuurossa hänelle. Musse on muutenkin kanien ja pupujen ystävä. Sängyssä hänellä on niitä kaksinkappalein unikaverina. Kesällä muuten tajuttiin, että pupupehmolelut ovat sellainen vauvoille ostettavat vakkarilahja. Niitä taisi Musse saada neljä kappaletta. Kiitos kaikille lahjanantajille. Ne ovat olleet suosittuja.

Tällainen pupubuumi myös innosti mutsia kokkailemaan Musselle kaniruokaa. Ostin Garbatellan Farmer’s Marketilta valmiiksi siistityn kanin. Vastoin vauvojem ruokailuohjeita ruskistin sitä vähän oliiviöljyssä pannulla ja laitoin uuniin kasvisten kanssa 2h 1/2 tunniksi 160-asteeseen. Ois ollut kiva laittaa vähän punkkua joukkoon kastikkeeksi, mutta Musse joutuu nyt vielä syömään kaninsa vesipippuritinjamiliemellä. (Oiskohan punkkuu muuten voinutkin laittaa? Alkoholihan haihtuu, kun ruoka kiehuu.) Olen aika reippaasti maustanut Mussen ruokia, koska en kestä ajatusta, että meidän perhe söisi tulevaisuudessa jotain mautonta ruokaa lasten vuoksi. Valmiin pataruuan laitoin blenderiin ja purkkeihin. Ruokaa tuli vajaa parikymmentä annosta. Pupumössö maistui aikuisen makuukin ja meidän Musse todella näytti nauttivan siitä.

Tässä Musselle kokkailessani olen muuten oppinut, että lasisia vauvaruokapurkkeja voi hyvin pakastaa kansineen. Yksikään ei ole hajonnut pakkasessa. Jopa joskus on ollut ruoka vielä kuumaankin, kun olen laittanut purkit pakastimeen. Hyvin ovat kestäneet.

Resepti:
400 g kanin lihaa
4 porkkanaa
Vähän purjoa
2 perunaa
1/2 sipulia
1 iso kynsivalkosipulia
1 palsternakka
1 omena
Mausteina tinjami, rosmariini ja persilija (laitoin ne varsineen pataan ja otin pois ennen blendausta)
Pippuria
3-4 dl vettä

Paista nopeasti kanin liha molemmin puolin. Laita liha paloina padan ohjalle ja lihojen päälle kasvikset. Kaada vesi pataan. Tämän jälkeen uuniin 2 1/2 h ja 160-astetta. Poista mausteoksat padasta ja sitten koko setti blenderiin. 

IMG_7285.jpg

IMG_7288.jpg

IMG_7303.JPG

IMG_7305.JPG

IMG_7306.JPG

IMG_7324.jpg

 

Perhe Ruoka ja juoma DIY Lapset

Mutsiblogi – ei helvetti

Olen usein miettinyt blogin perustamista, kuten varmaan monet muutkin ikäiseni. Kai tää on joku sukupolvikokemus tämäkin. Muo hävettää ja innostaa samaan aikaan ajatus tästä mutsiblogista. Alanko jakamaan täällä jotain vauvan munakasreseptejä vai tilityksiä vauvaelämästä italiassa? Jäänee nähtäväksi. Molemmat varmaan kyllä toteutuvat. Mietin myös, että miten tästä blogista ei tulisi puuduttavan tylsää. Jos välillä sohaisen joten vauvakuplan pyhyyttä niin anteeksi jo etukäteen. (Kuvassa herättämässä paheksuntaa ja rikkomassa äitielämän pyhyyksiä kesällä 2018. Bugaboo-kahvitelineestä löytyy Kukko-olut.)

Mussen synnyttyä tiesimme, että tammikuun 2019 alussa muutamme kaikki Roomaan, kun äidin työt siellä jatkuvat. Tästä seuraa minulle, Mussen mutsille, elämän vaihe, jossa kavereita näkee vähemmän kuin Helsingissä ja elän jotain ihan uutta elämää monella tapaa. Olen pienen lapsen vanhempi, vieraassa kaupungissa, ilman ystäviä ja sukulaisia sekä pääsen kokemaan varmasti kaikkea uutta kivaa. Lisäksi töitä teen vähemmän vanhempainvapaalla, joten blogin rustailulle voisi olla aikaakin.

Pitäisi varmaan brändätä tää blogi jotenkin paremmin. Innostun helposti milloin mistäkin, mutta innostus ei välttämättä kanna kovin pitkään. Katsotaan kauan tätäkään jaksan. Tavoitteeni on yksi blogiteksti viikottain tammikuusta toukokuuhun 2019. Tämän jälkeen voi miettiä, että haluaako jatkaa vai ei. Tällaisia tilitän omaa elämääni lapsen kanssa blogeja on jo riittämiin, mutta ehkä edes sukulaiset Suomessa säälistä joskus tätä lukevat tai sitten tää jää bittiavaruuteen Mussen löydettäväksi isompana. Toivotaan, että näistä rustailusta välittyisi Musselle fiilis, että hän on ollut rakkaudella kasvatettu.

Perhe Hyvä olo Lapset Vanhemmuus