Olen joskus perustellut joskus kalliimman merkkilaukun ostoa sillä, että: ”tämähän kestää sitten äidiltä tyttärelle.” Tämä sanonta onkin hyvin yleinen ja itsekin olen kuullut sen välillä oman äitini suusta. Eilen sain kuitenkin antaa jotain minulta, äidiltä, pojalleni.

Olemme käymässä minun vanhempieni luona Jyväskylässä ja meille tuli täällä puheeksi kunnollisten ensikenkien hankinta. Vauvalla on tällä hetkellä käytössä Vansin vauvojen pehmeäpohjaiset kengät ja toisen Vansit ovat odottamassa hyllyllä käyttöönottoa. Nämä toiset Vansit ovat kuitenkin sen verran isompaa kokoa, että luulen käyttöajankohdan siirtyvän vasta ensi kevääseen. Tästä johtuen ensiaskeleiden harjoitteluun ja viileämmille syysilmoille olisikin kiva saada jotkut kunnon kengät. Pohdinkin eilen Mirkolle ääneen tätä tarvetta, kun äitini sanoi minulle, että täällähän on yhdet vanhat kengät, jotka voisivat sopia.

Hetken päästä äitini tuli olohuoneeseen kädessään minun vanhat punaiset Adidaksen lenkkarit. Ne ovat täydelliset ja niin söpöt! Ne ovat toki vielä hieman isot, mutta pysyivät jo nyt vauvan jalassa hänen istuessa rattaissa. Nyt siis vain opettelemaan seisomista ja niitä maagisia ensimmäisiä askeleita. 🙂

-Tuuli