Lapset NYT nukkumaan!

Lapset ja uni. Mikä siinä onkin niin vaikeaa, miksi illalla ei voida käydä nukkumaan ilman hirveetä showta. Revitään verhot ikkunasta, heitellään petivaatteet lattialle ja mahdollisuuksien mukaan riekutaan vaikka 1 asti yöllä.

Meillä Lotta ja Kaapo nukkuu samassa huoneessa, toinen makuuhuone on Islalla nyt. Koitamme saada Islaa nukkumaan yöt, mutta hänen unta varjostaa viereisessä huoneessa käyvä joka iltainen sirkus. huudetaan,nauretaan ja kiivetään toisten sänkyyn. Ei rauhaa, ei unta. MISSÄ OLET NUKKUMATTI?

Lotta ja kaapo ovat nukkuneet pian päälle vuoden jo yhteisessä huoneessa. Jossain vaiheessa nukkuminen onnistui jo paremmin mutta nyt asia on kääntynyt päälaelleen eikä siitä tule mitään. Olisko kellään heittää vinkkiä isompien lasten nukuttamiseen? nukuttiin päiväunet tai ei, ulkoillaan ja ollaan rauhassa kotona niin ei. Mikään ei tunnu helpottavan tätä iltaista sirkusta isompien toimesta. Onko teillä jotain hyvää kikkaa lasten nukuttamiseen? iltasadutkin on jo kokeiltu eikä sekään tunnu helpottavan nukahtamista. Ruutuaikakin on minimoitu illalla ja täyttävä iltapala käytössä. Ei niin ei. Ollaan kirjaimellisesti ihan hukassa miten tämän saa helpottamaan, illoista on tullut suuri stressi mulle ja miehelle. Kumpikin välttelee isompien nukuttamista koska usein siinä menee hermot ja iltainen zen tila on hukassa. Joskus nukahtamiseen saattaa mennä jopa 2 tuntia. Tälläkin hetkellä makuuhuoneesta kuuluuu iloinen pulina jota säestää ”Happy birthday” mantra.

Voisiko siis joku kertoa miten tästä eteenpäin? miten helpottaa tätä nukkumaan menoa? Olisiko kerrossänky parempi, missä ei näkisi toista? pitääkö vaihtaa taas omiin huoneisiin, mutta sitten taas Islalle ei olisi paikkaa missä harjoitella yksinään nukkumista.

Käytössä myös univalo, koska molemmat pelkää pimeää

Tiedän että pitäisi pitää pää kylmänä tän nukkumaan menon kanssa, mutta kyllä mulla alkaa kiehua kun toista tuntia käyt sanomassa et nyt hiljaa ja nukkumaan. Heti kun ovi sulkeutuu se sama pölötys ja pelleily jatkuu. Joka päivä. Pakko kai tässä on myöntää että apua tarvitaan ja paljon. Joten heittäkääpä vinkkejä kehiin mitä tehdä tämän suon kanssa. Voisin koota vinkit yhteen ja testailla niitä, tulla sitten kertomaan että mikä tehosi ja mikä ei.

-Laura

Perhe Lapset Vanhemmuus

Minä ainoastaan.

Hei se olen minä.

Täällä kirjoitan, sängyssä peiton alla. Puhelimen valossa. Usein tekstini syntyvät hetken mielijohteesta. Juuri tälläisinä hetkinä, kun tiedän että olisi jo korkea aika nukkua.

Mutta minä olen Laura. Äiti. Vaimo. Sielultani intohimoinen. Tässä raapustan itseäni paljaaksi, alaston oma itseni. 

Blogi on ollut jo teiniajoista oma haaveeni, joitakin blogeja olen jo kirjoittanut. Nyt ensimmäistä kertaa jonkun sivuston kautta. Lily päätyi minun sivustokseni. Näiden muiden kauniiden blogien maailmaan.

Äitinä koen olevani tulinen mutta lempeä, rakastan lapsiani. Yli kaiken. Samalla vauvan ainaiset vaiheet ja taaperoiden uhma saavat minut romahduksen partaalle. ”Niin rakkaat, mutta samalla niin raskaat.” Jokainen äiti varmaan tunnistaa tämän lauseen omakseen. Silloin kun koen olevani energinen rakastan leikkiä lasteni kanssa. Tänään olimme isin kanssa vuoronperään Luigi. Kun Lotta oli Peach ja Kaapo Mario. Matkasimme linnaan läpi piikkipuskien.

Elämäni koen olevan jonkinlaisessa horrostilassa, töitä ja arkea. Mutta samalla halajan jotain lisää. Jotain joka arjessa on vain minun. Olkoot se tämä blogi. Minun uusi Blogini. Kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko, tuntuu ettei aikani riittänyt vauvavuoden kiireissä kirjoittaa, vaikka kuinka olisin tahtonut.

Nyt nuorin täytti vuoden ja toivon että aikani alkaa riittämään. Haluan että se riittää tähän. Siihen mistä tunnen paloa.

Lapseni, Lotta 6/15 syntynyt, Kaapo 4/17 ja nuorin Isla 3/19. Asumme Vantaalla, rivitalossa, Löytyy myös lasteni isä, paras isä. Ei koiraa. Ei kissaa. Ei lemmikkejä.

-Laura

 

Perhe Oma elämä Ystävät ja perhe Syvällistä