Mun tän päivän aihe jakaa v a r m a s t i mielipiteitä, eli koska lapsi päiväkotiin ja itse töihin.

Mä oon lapsen saatua ajatellut että oon hänen kanssa kotona ainakin 2,5 vuotiaaksi, tai ainakin siihen asti että hän osaa puhua ja ilmaista itseään mitä haluaa. Musta on tuntunut hirveen kaukaiselta laittaa pienempää lasta päiväkotiin, monesti oon leikitellyt ajatuksella mutta sen pidemmälle en ole asiaa harkinnut. Sinänsä itse päiväkodin aloittaminen ei jännitä, eniten rutiineista kiinnipito, vaikka meillä aikalailla samanlainen rytmi aikataulullisesti onkin mitä päiväkodeissa.

Perjantaina istuin sohvalla ja otin puhelimen käteen. Kirjoitin googleen vuoropäiväkoti vaasa ja hain pojalle päiväkoti paikkaa. Siltä istumalta. Toisaalta toivon että Veeti saisi päiväkoti paikan, tiedän et hänel menisi sielä hyvin, hän tykkää muista lapsista ja on sen verran sosiaalinen, että varmasti kaikki sujuisi hyvin.

Syy miksi hain vuoropäiväkoti paikkaa on se, että itse oon opiskellut liiketalouden merkonomiksi, erikoistuen asiakaspalveluun ja markkinointiin ja noh, missä tahansa kaupassa työskennellessä on harvoin 0800-1600 työvuoroja. Siksi hainkin korkeamäellä sijaitsevaan punahilkan päiväkotiin, ja hoitoajoiksi 20h/vko, arki ja viikonloppu riippuen työvuoroistani kun joskus töitä saan.

Myös siltä samalta hemmetin istumalta hain töihin! Aiemmin oon työskennyt ruoka- ja päivittäis tavarakaupassa sekä BR-Leluissa, joka oli itseasias mun ensimmäinen työpaikka ja aivan p a r a s sellanen! Nyt hain kuitenkin muita töitä, enkä kaupanalan. Vaikka tykkäänkin kaupassa työskennellä, kaipaan kuitenkin haasteita ja jatkuvasti samaa hommaa tehdessä alkaa kyllästyttämään, siksi en hakenut esimerkiksi mihinkään tavalliseen, yllä mainittuun töihin.

Nyt sit vaan pidän peukut pystyssä että töitä löytyisi ja poika pääsisi hoitoon, siitä alkaisikin täysin uusi sivu meidän elämässä.

🧡:llä Henna

LA oli 8.12.2018, mun mies ajoi muistaakseni Norjaan vielä tuolloin rekkaa ja jännitin ihan
h e l k k a r i s t i sitä, että lähteekö synnytys käynnistymään kun hän on kotona vai ei. Hänellä alkoi sopivasti perjantai vapaa viikko joten pystyi hengähtämään sen suhteen että ei tarvi pelätä sitä että hän joutuu lähtemään sunnuntaina töihin ja joudun synnyttämään ”yksin”.

10.12. mulla oli viimeinen neuvola. Vauva oli tullut alaspäin ja paikat oli kypsät, hän sai lähteä syntymään. Sain kuitenkin seuraavalle viikolle ajan yliaikaiskontrolliin ja kehotettiin ottamaan sairaalakassi mukaan koska silloin olis käynnistetty.
Neuvolan jälkeen lähettiin ajamaan rantakadulle kupulakiville että saadaan supistuksia ja noh, nehän alkoi ja kunnolla.
Päivällä käytiin syömässä meidän ystäväpariskunnan kanssa ja kierreltiin muutamassa kaupassa, koko reissun ajan supisteli. Illaksi he tuli vielä meille ja sain nuuskutella heidän 2kk ikäistä pientä tyttöä, aivan ihanaa kun tiesi että kohta on omakin sylissä.
Illalla tilattiin vielä rullakebabbia tulisella kastikkeella joka kyllä tuntui antavan supistuksiin lisää potkua, samalla pompin jumppapallon.

Oltiin käymässä nukkumaan ja selailtiin vielä puhelimia sängyssä kunnes kuulin mun vatsasta pienen *poks* äänen. Sanoin mun miehelle ”sun ei varmaan kannata huomenna lähteä pelaamaan sulkkista, en tiedä menikö multa vedet vai kusinko alleni” lapsivedethän ne ja tulihan sitä. En meinannu uskaltaa nousta sängystä kun tuntui että sitä vaan tuli ja tuli. Lapsivedet meni klo 23:15.
Soitin synnärille ja samantien alkoi kipeet supistukset, mies pakkas sairaalakassin loppuun, haki auton oven eteen ja lähdettiin. 6min automatka tuntui ikuisuudelta.

Sairaalan kirjattiin klo 23:35 ja pääsin käyrille, puolisen tuntia siinä muistaakseni olin, supistukset tuli tiheään ja oli hyvinkin kipeitä. Tän jälkeen siirryttiin tarkkailu huoneeseen ja sain kipulääkkeen sekä supistuksen eston kumpaankin reiteen että sain nukutuksi, aamulla olin kuitenkin herännyt ysin pintaan.

T oli mun kanssa tän kokoajan kunnes lähti sit kotiin kun mua alkoi väsyttää.. Tunnin sain nukuttua ja heräsin supistuksiin, kello oli tällöin 03:30. Supistukset oli voimakkaita mutta kestin suht hyvin liikkumalla ja puhaltelemalla, klo 04:40 sain uudestaan kipupiikin. Laitoin T viestiä tilanteesta ja hän sanoi tulevansa kuuden maissa.
Mä en saanu enää nukutuksi, kipulääke auttoi mutta supistukset jatkui kipeinä. T tuli ja yritti torkkua mun sängyn vieressä lattialla patjalla, mutta ei siitä mitään tullu, kun jokaisella supistuksella huidoin sen hereille sieltä, supistukset oli hyvin kipeitä, oli vaikea pysyä paikoillaan saatika hiljaa.

Aamulla vaihtui kätilö ja hän oli ihana. Mulla oli todella tuskainen olo, istuin sängyn reunalla ja jokaisella supistuksella puristin Tn käsiä ja suurinpiirtein väänsin itkua. Mulla oli toiveena päästä ammeeseen, mulle lähdettiin laskemaan vettä mutta ei toivoakaan että olisin sinne asti päässyt. T hälytti kätilön takaisin ja tehtiin sisätutkimus, kello oli tällöin 08:35 ja olin 4cm auki.

Pääsin saliin ja sain epiduraalin klo 09:34. Mikä jumalan lahja, kaikki kivut hävis h e t i! T lähti jossai kohti tässä käymään kotona kun munkin olo helpottui eikä sattunut. Yritin saada nukutuksi mutta siitä ei tullut mitään. Mun synnytyksessä oli myös aivan ihana kätilöopiskelija jonka kanssa juteltiin paljon kun T oli käymässä kotona.
Hän sanoi mulle että kun tänne huoneeseen tulee niin ei uskoisi että mä oon synnyttämässä, oli kuulemma niin rauhallinen tunnelma. Samalla hän kysyi jännittikö, mutta ei jännittänyt.
Puolilta päivin otin jumppapallon kun sen kanssa oli helppo olla kotonakin, klo 12:40 sain toisen annoksen epiduraalia. Klo 14:27 sain kolmannen annoksen. Klo 14:50 sain kävelytuen että saataisiin paremmin supistuksia kun niitä tuli seisaaltaan paremmin, samalla mulle tuli kokoajan oksitosiini suoneen. Jossain vaiheessa vauvalle laitettiin pinni kun ei meinannut saada sydänääniä, ja jossain vaiheessa T tuli takaisin.

Joskus viidestä eteenpäin alkoi tulla välillä pientä ponnistamisen tarvetta. Klo 17:45 alkoi olla jo kova ponnistamisen tarve, vauva syntyi hiljalleen mikä oli hyvä, paikat kerkesi rauhassa venyä (kuullostaa hirveeltä) eikä tullut pahoja repeämiä. Ponnistusvaihe oli muuten ok, mutta kun sain viimeisen epiduraalin klo 14:27 oli sen vaikutus kerennyt lakata ennen ponnistusvaihetta ja noh, se oli erittäin kivualiasta ilman kivunlievitystä.

Synnytyksen kestoksi on merkitty 12h 57min
vaihe I > 12h 31min
vaihe II > 21min
vaihe III > 5 min

Mulla kuitenkin alkoi supistukset samantien vesien menosta joten siitä laskettuna se on 18h 52min.

Meidän mestari syntyi rv 40+3, 11.12.2018 klo 18:07 🧡
elämäni hienoin hetki!

Minkälaisia ja kuinka pitkiä synnytyksiä teillä on ollut? Toivottavasti tykkäsitte tästä!