Odotusaika, ei ihan sellainen mistä haaveilin

Aattelin kirjottaa postauksen mun raskausajasta. Himoista, ällötyksistä, fiiliksistä ja muuten vain oloista. Kun tein positiivisen raskaustestin niin odotin sitä raskauden hehkua ja sitä, että pääsen nauttimaan siitä että mun vatsassa kasvaa uusi alku, meidän ihana pieni vauva.

 

 

Alkuraskaus

alkuraskaudesta mua väsytti t o s i paljon! saatoin nukkua parin tunnin päiväunet tai torkkua pitkin päivää ja siltikin väsytti. pahoinvointia ja ällötystä mulla oli yleensä pitkin päivää, oksentanut en pahoinvoinnin takia kuin paristi. himoina mulla oli hesburgerin juustohampparit ja cokis, läpi raskauden. jaksoin tehdä kaikenlaista.

 

Puoliväli

mä olin tuon kesän silloin töissä toukokuusta elokuuhun ja alotin äitiysloman aiemmin. puolenvälin paikkeilla mulla alkoi selkä olemaan sen verran huonossa kunnossa että olin 2 viikkoa saikulla. selkä vaivas sitte ihan loppuun asti ja kahta kauheemmin, vatsa otti kasvu spurtin loppua kohden. mulla on siis selässä skolioosi ja työterveydestä pääsin fyssarille jossa käytiin läpi kaikkea mikä sitä kipua vois helpottaa. oli kesä, väsymys oli vieläkin läsnä. jos en nyt ihan väärin muista, niin tässä puolenvälin jälkeen mulla alkoi tulla ällötys takasin, kertaakaan en enään oksentanut, mutta kuvottava olo oli läsnä, etenkin iltaisin. himoitsin vieläkin hesen juustohamppareita ja cokista, myös suolainen oli aika suurena himona. rv 23+1 mulla oli tullu painoa 13kg. vaikka mulla tuli näillä paikkeilla suolainen yhdeksi himoksi, yritin kuitenkin pitää sen minimissä. mulla paino nousi aikamoista vauhtia ja nestettä kerääntyi aika paljon.

näihin aikoihin mulla alkoi ilmaantua taas ahdistusta, masennusta ja inhoa omaa kroppaa kohtaan. entisenä syömishäiriöpotilaana se kropan muuttuminen ja painonnousu oli ihan helvettiä omalle päälle vaikka tiesi että se kuului asiaan. en ikinä unohda sitä kun huomasin ensimmäisen raskausarpeni ja kuinka itkin sitä mun miehelle miksei hän ollu sanonut siitä mulle. todellisuudes jos hän olis sanonu olisin varmasti raivonnu. aloin väsymään entistä enemmän niin etten jaksanut työpäivien jälkeen mitään. rupesin käymään terapiassa ja mulla todettiin keskivaikea raskausajan masennus.

Loppu raskaus

loppua kohden kun mentiin niin olo muuttui tukalammaksi ja masennus oli hyvin vahvasti läsnä jokainen päivä. en jaksanut mitään ja linnottauduin kotiin. en halunnut meille ketään, enkä halunnut lähteä mihinkään, en myöskään halunnu nähdä ketään. mulla alkoi loka/marraskuun tienoilla lähes päivittäiset supistukset, piti sitten ottaa rauhassa ja levätä, neukusta sanottiin että pitkittynyt latenssivaihe. raskausmyrkytystä epäiltiin kanssa, alkoi päänsärky, näköhäiriöitä, huono olo ja noh, se turvotus oli kyllä aikamoinen. mutta sitä ei sitten kuitenkaan ollut, ja näköhäiriöt liitettiin migreeniin. turvotus oli kova vaikka ylimäärääsen suolan jätin pois. loppujen lopuksi mulla nousi paino 30kg.

 

Siinä oli nyt pieni katsaus mun raskausaikaan joka ei ihan ollut sellanen mitä odotin, mutta kuitenkin arvokas aika. Kuinka teidän odotusaika on mennyt, mitä himoja ja fiiliksiä teillä oli?

– Henna