Neljän tunnin luentoputki (ja miten siitä selvittiin nelikuisen kanssa)

Vaikka otsikosta voisi päätellä muuta, meidän ensimmäinen opiskeluviikko oli melko kevyt – luennoille osallistuttiin yhtenä ainoana päivänä. Torstainakin olisi ollut opetusta, mutta kahden lastenvaunuja täyteen pakatun bussin jälkeen oli pakko luovuttaa ja käydä luentodiat kotona itsenäisesti läpi. Ihan hyvä vaihtoehto sekin.

Viime viikon tiistai oli kuitenkin onnistunut. Menin Alinan kanssa keskustaan jo pari tuntia aiemmin ystävää tapaamaan, joten minulle niin ominaisesta myöhästymisestä ei tällä kertaa ollut vaaraa. Imetys ja vaipan vaihto hoidettiin juuri ennen luennon alkua, ja Alina nukkuikin ensimmäiset puoli tuntia vaunuissa. Lyhyeksi jääneiden unien jälkeen luentoon keskittyminen ei ollutkaan enää niin yksinkertaista, kun yritin samanaikaisesti pitää lasta tyytyväisenä lelujen avulla. Lopulta siirryin nukuttamaan Alinaa kantoreppuun käytävän puolelle.

Ihan koko luento ei onneksi mennyt ohi, vaan uni tuli lopulta aika kivuttomasti. Pääsin loppuajaksi takaisin saliin ja sainkin keskittyä tuon pienen pätkän lisäksi myös ensimmäistä luentoa seuranneeseen taloustieteen johdantokurssiin kunnolla Alinan nukkuessa tyytyväisenä reilut kaksi tuntia putkeen! Koko päivänä kukaan ei valittanut tai katsonut pahasti, päinvastoin – minulle tultiin (jo toistamiseen) sanomaan, että olen rohkea kun uskallan tulla luennolle lapsen kanssa.

Tiedostan, että aina ei voi mennä näin hyvin, ja sainkin siitä jo muistutuksen edellä mainitun bussiepisodin muodossa. Luojan kiitos meillä ei kuitenkaan paria laskuharjoituskertaa lukuun ottamatta ole läsnäolopakkoa, joten opiskelu lapsen kanssa on näistä pienistä välikohtauksista huolimatta ihan mahdollista. Tiedän aloja, joilla se olisi ainakin huomattavasti hankalampaa.