Pienestä asti mä olen ollut sikeäuninen epäaamuihminen, joka viihtyy sängyn pohjalla vähän liiankin hyvin. Varsinkin raskauden alun väsymyksessä ja uudelleen viimeisen kolmanneksen aikana tuli usein nukuttua kellon ympäri ja vähän enemmänkin, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Lapsen kanssa tilanne on väistämättä toinen – yösyötöt ja vaipanvaihto menevät oman unentarpeen edelle.

Hassua kyllä, meillä nukutaan yllättävän hyvin. Alussa oli hakemista, paljonkin, mutta yöunia sai onneksi venytettyä jäämällä itsekin sänkyyn Alinan nukahtaessa ensimmäisille päiväunille. Alkuperäisenä ajatuksena oli nukuttaa lapsi alusta saakka omaan sänkyyn, enkä etukäteen miettinyt asiaa sen enempää. Tuntui kuitenkin älyttömältä käyttää määrättömästi aikaa huutavan lapsen nukuttamiseen ja nostella yöllä unenpöpperössä vauvaa vierelle syömään ja taas takaisin sänkyyn, kun parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Perhepeti toimii meillä loistavasti, vaikka ensin pelkäsinkin levottomana nukkujana kierähtäväni vahingossa lapsen päälle ja sain kuulla huolestuneita lausahduksia siitä, kuinka nyt menetämme yksityisyytemme ja lapsi kiipeää vielä kouluiässä meidän väliimme nukkumaan. Jos vaihtoehtona on kuitenkin nukkua koko imetysaika huonosti, mä olen valmis ottamaan riskin.

Toki väliin mahtuu huonompia öitä, joina vauva on levoton eikä itku tunnu loppuvan millään, mutta yllättävän helpolla meidät on tähän asti päästetty. Vajaan neljän kuukauden iässä peruskaava on seuraava:

20:00 Alina menee nukkumaan
22:00 Päivän viimeinen imetys sängyssä
Yön aikana 1-3 syöttöä
8:00 Alina herää
9:00 Syöttö ja päiväunet sängyssä
11:00 Herätys

Välillä en ole edes varma, kuinka monta imetyskertaa yöhön on mahtunut, sillä nukahdan lähestulkoon jokaisen syötön yhteydessä ennen Alinaa. Minun sikeäunisuuteni vuoksi huonoiten nukkuva osapuoli onkin usein korvatulpista huolimatta isä, jota lapsi ehtii potkia ennen kuin saa äidin hereille antamaan ruokaa. Sori, kulta!