Miten teillä nukutaan?

Pienestä asti mä olen ollut sikeäuninen epäaamuihminen, joka viihtyy sängyn pohjalla vähän liiankin hyvin. Varsinkin raskauden alun väsymyksessä ja uudelleen viimeisen kolmanneksen aikana tuli usein nukuttua kellon ympäri ja vähän enemmänkin, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Lapsen kanssa tilanne on väistämättä toinen – yösyötöt ja vaipanvaihto menevät oman unentarpeen edelle.

Hassua kyllä, meillä nukutaan yllättävän hyvin. Alussa oli hakemista, paljonkin, mutta yöunia sai onneksi venytettyä jäämällä itsekin sänkyyn Alinan nukahtaessa ensimmäisille päiväunille. Alkuperäisenä ajatuksena oli nukuttaa lapsi alusta saakka omaan sänkyyn, enkä etukäteen miettinyt asiaa sen enempää. Tuntui kuitenkin älyttömältä käyttää määrättömästi aikaa huutavan lapsen nukuttamiseen ja nostella yöllä unenpöpperössä vauvaa vierelle syömään ja taas takaisin sänkyyn, kun parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Perhepeti toimii meillä loistavasti, vaikka ensin pelkäsinkin levottomana nukkujana kierähtäväni vahingossa lapsen päälle ja sain kuulla huolestuneita lausahduksia siitä, kuinka nyt menetämme yksityisyytemme ja lapsi kiipeää vielä kouluiässä meidän väliimme nukkumaan. Jos vaihtoehtona on kuitenkin nukkua koko imetysaika huonosti, mä olen valmis ottamaan riskin.

img_20170810_093311.jpg

Toki väliin mahtuu huonompia öitä, joina vauva on levoton eikä itku tunnu loppuvan millään, mutta yllättävän helpolla meidät on tähän asti päästetty. Vajaan neljän kuukauden iässä peruskaava on seuraava:

20:00 Alina menee nukkumaan
22:00 Päivän viimeinen imetys sängyssä
Yön aikana 1-3 syöttöä
8:00 Alina herää
9:00 Syöttö ja päiväunet sängyssä
11:00 Herätys

Välillä en ole edes varma, kuinka monta imetyskertaa yöhön on mahtunut, sillä nukahdan lähestulkoon jokaisen syötön yhteydessä ennen Alinaa. Minun sikeäunisuuteni vuoksi huonoiten nukkuva osapuoli onkin usein korvatulpista huolimatta isä, jota lapsi ehtii potkia ennen kuin saa äidin hereille antamaan ruokaa. Sori, kulta!

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus

Muutto

Elämäntilanteen muuttuessa pää on yhtäkkiä täynnä mitä erilaisempia blogi-ideoita, jotka eivät yleensä päädy ruudulle asti. Muutoksissa kun on se pieni ongelma, että ah niin tuottoisan ajatustulvan lisäksi voimia vievät myös käytännön järjestelyt – niinpä usein mielessä käväissyt ajatus blogin perustamisesta on aina jäänyt taka-alalle ja toteuttamatta. Nyt muutosta on kuitenkin enemmän kuin uuden kotipaikkakunnan verran, joten on aika pohdiskella taas ääneen ja julkisesti. Minusta tuli huhtikuussa äiti.

Alina vajaan viikon ikäisenä

Sanotaan, että vanhemmuus muuttaa elämästä vain yhden asian – kaiken. Tällaiset lauseet lataavat vanhemmuuteen paljon ennakko-oletuksia ja pelkoja, mutta jo parin kuukauden aikana on tullut huomattua tän olevan kaikkea muuta kuin rakettitiedettä. Asiat muuttuu onneksi hiljalleen ja vanhemmaksi saa kasvaa lapsen tahdissa. Miksi murehtia teini-ikää kun uhmakin on vielä kokematta?

Se, mikä meidät yllätti, oli lapsen tarvitseman tavaran määrä ja siitä seurannut tarve isompaan asuntoon. Lauantaina edessä on muutto, joka omien laskujeni mukaan on minulle seitsemäs, miehelle ensimmäinen kotipaikkakuntaa muuttava ja ainakin toivon mukaan kaikkein sujuvin ja stressittömin. Peukut pystyyn, että vuoden suosituimman hääpäivän jäljiltä sää on suotuisa myös muuttajille.

Suhteet Sisustus Oma elämä Vanhemmuus