Parhaimpia on aamut

En voi millään väittää olevani aamuihminen, mutta vauvan kanssa aamut on kieltämättä aika ihania. Nyt reilun viiden kuukauden iässä Alina herää lähes poikkeuksetta 8:45, ei siis mitenkään turhan aikaisin. Kun luennoillakaan ei ole läsnäolopakkoa, meillä ei useimmiten ole kiire minnekään ja voin heräillä rauhassa omaan tahtiini Alinan leikkiessä vierellä.

Usein meillä ollaan hereillä vain reilu tunti ennen ensimmäisiä päikkäreitä. Pyrin tekemään koulujuttuja tässä välissä tai vaihtoehtoisesti illalla Alinan mentyä yöunille, sillä lapsen ollessa hereillä keskittyminen on liki mahdotonta. Tästä syystä myös luennoilla käyminen on jäänyt oikeastaan kokonaan – tuntuu melko turhalta käyttää pelkästään matkoihin puolitoista tuntia, kun hyvin todennäköisesti keskityn luennolla enemmän vauvaan kuin itse opetukseen. Luentodiat voi käydä onneksi läpi kotonakin vauva-arkeen sopivana ajankohtana, missä on toki hyvät ja huonot puolensa.

Suoraan sanottuna vähän mietityttää, jaksanko opiskella tähän tyyliin koko vuoden itsenäisesti vai jäänkö vuodenvaihteessa kokonaan äitiyslomalle. Jostain syystä loman pitäminen tuntuu vain oudolta ajatukselta, kun samaan aikaan takaraivossa jyskyttää vaatimus suorittaa ja olla jatkuvasti tuottelias, vaikka tiedän tekeväni tärkeää työtä myös kotona.