Yksinäisten vuorten taa

Suhteeni Muumeihin on kaksijakoinen. Ensimmäinen mieleen tuleva tunne on puhdas rakkaus, mutta toisaalta olen nähnyt sarjan ansiosta järkyttäviä painajaisia – ajatus Möröstä värisyttää valehtelematta edelleen. Siitä huolimatta tuputan Muumeja jo nyt Alinalle osoittelemalla kahvikupeissa ja pehmokirjassa näkyviä otuksia ja hokemalla niiden nimiä, sillä kyseessä on oikeasti yksi mieleenpainuneimmista ja rakkaimmista lapsuusmuistoistani.

Forumin lastenhoitohuoneessa Muumeille altistuu väistämättä, siellä isolla ruudulla pyörii jatkuvalla syötöllä Muumien maailma. Ei se ysärin lasten kuluttama animaatio Muumilaakson tarinoita, vaan samoja tarinoita tiivistetymmin tarjoavat huovasta askarrellut hahmot. Juuri jaksojen lyhyyden perusteella ajattelin sarjan kohderyhmän olevan ihan pienet lapset, mutta omaan makuuni vilkkuvasilmäinen Mörkö ja punasilmäinen Haisuli menevät pelottavuudessa kyllä animaatioversioidensa edelle!

Joka tapauksessa katsomme silloin tällöin sarjaa Netflixistä Alinan kanssa, ja erityisesti sen tunnusmusiikki on tullut hyvinkin tutuksi. Kyseinen laulu on onneksi PMMP:n esittämä ja tätä kautta varsin miellyttävä, joten ihan mielellään tuota laulaa itsekin – on itse asiassa tullut laulettua niinkin paljon, että tästä on selkeästi muodostunut Alinan lemppari.