Ystävistä

Ennen Alinaa kokemukseni lapsista oli erittäin lähellä nollaa, ja synnytyksestä kotiuduttua opeteltavana oli ei enempää eikä vähempää kuin kaikki. Siinä tilanteessa tuntui hirveän raskaalta ajatukselta, että joku tulisi kylään. Aluksi kyse olikin puhtaasti siitä suositellusta peiton alla pesimisestä kaksin vauvan kanssa, mutta jossain vaiheessa vieraiden välttelemisen taustalla pyöri jotain ihan muuta: ensin pitäisi saada kämppä siistiksi ja itsensä näyttämään jossain määrin ihmiseltä ja hoitaa silti vauva ja ehtiä syömään ja vaikkamitämuuta – ei todellakaan helppoja juttuja niinä päivinä, kun vauva ei viihdy missään muualla kuin sylissä!

Lapsuudenkodissani oli tapana siivota talo lähes asumattoman näköiseksi toisinaan yhtäkin vierasta varten. Tapa tarttui jossain määrin minuunkin, ja harrastan näitä paniikkisiivouksia usein puolta tuntia ennen vierailuja. Joka kerta mietin, ettei hommassa ole mitään järkeä, mutta silti raivaan tasoja ja heittelen tavaroita piiloon. Ei kaaosta oikeasti saa puolessa tunnissa selätettyä, pyrin vain näennäiseen hallintaan.

Kuten sanottua, vauva sylissä on kuitenkin vaikea siivota. Lopulta päädyin tyynnyttämään mieleni ilmoittamalla tulijoille etukäteen kämpän tosiaankin olevan sekaisin – ihan kuin sillä olisi väliä! En tosiaankaan usko, että ystäviä on pieni tai isompikaan tiskivuori oikeasti haitannut, sillä kaikkien asunnoissahan niitä elämisen jälkiä näkyy. Meillä vain on joku ihmeellinen tarve esitellä kotejamme ja elämäämme ylipäätään kiiltokuvina, joiden pettäessä vaadimme itseltämme selitystä. Aivan kuin kodin siisteys olisi joku absoluuttinen elämänhallinnan mittari.

Paniikkisiivousten sijaan tahtoisin oppia keskittymään täysillä hetkeen ja nauttimaan vierailuista jo etukäteen, tuntematta häpeää hieman epäsiististä kodistani – pian kuulumisia vaihtaessa sen siivon nimittäin joka kerta unohtaa, ja vieraiden lähdettyä on ollut aina tosi voimaantunut olo. Niin ihanaa kuin vauvan kanssa lepertely onkin, ilman aikuista juttuseuraa mökkihöperöityisin alle viikossa. Ihanaa, että on kelle puhua. Ihanaa, että lähellä on välittäviä ihmisiä.

Ihanaa, että on ystäviä.