Moi.

Blogia kirjoittelee tätä nykyä turkulainen tyttö (tai no, oisko 24-vee jo nuori nainen) ja tuleva äiti, joka kaipasi kanavaa mielessä alati pyörivien ajatusten purkamiseen. Blogin aihepiireistä en osaa sanoa vielä sen kummempaa, katotaan mitä tästä nyt kehkeytyy.

Hupaisintahan tässä on, että oon suunnitellut perustavani blogin jostain vuodesta, öööö, 2008 lähtien, mutta vasta nyt sain asialle jotain tehtyä. No, toisaalta täähän kertoo aika paljon mun luonteesta. Oon loputon jahkailija ja haahuilija. Huono asioiden aloittaja, huono tekemään päätöksiä.

Äitiyslomani alkoi tässä tammikuun alussa. Meneillään on tällä hetkellä 37. raskausviikko eli laskettu aika häämöttää jo vajaan neljän viikon päässä. Ääk. Äitiyslomasta sainkin itse asiassa vihdoin hyvän syyn ja kipinän blogin aloittamiseen – aika kun meinaa vähäsen käydä pitkäksi tässä esikoisen syntymää odotellessa. Ja kun ei sohvalta jaksais nousta muutenkaan…

Mitäs muuta kertoisin? No, en onneksi yksin lastani odota, vaan vierelläni on maailman paras aviomies, kutsuttakoon häntä vaikka herra T:ksi toistaiseksi. Naimisissa olemme olleet reilu kolme vuotta, eli yhtä pitkään kuin olemme majaa Turussa pitäneet. Olemme kumpikin opiskelijoita, miehestäni tulee joku-ihme-insinööri ja musta ehkä äikänope, tai sit jotain ihan muuta. Suomen kieltä opiskelen siis pääaineenani.

Mutta en taida tähän alkuun enempää lörpötellä, muuta ku että tervetuloa seuraamaan bloginraakilettani ja antakaa armoa, en oo vielä oikein, krhm, asiantuntija näissä hommissa. (Niin, ja inhoan kaikkea tietoteknistä värkkäämistä. Ja mulla on ehkä maailman lyhyin pinna.)
 

Puss och kram,

Emilia