Niin että se siitä illuusiosta, että vauvamahat on söpöjä ja pyöreitä. Tää meinaan on ainakin epäsymmetrinen ja kulmikas.
Oon kyllä tullut siihen tulokseen, että eri suuntiin punkevien ja muljuavien ulokkeiden määrästä päätellen mahassani asustaa ihmislapsen sijaan mustekala. Eipä siinä mitään, mustekalat on ihan söpöjä.
Vaippaa niille on kyllä varmaan vaikea laittaa.
Voisko joku muu tulla laittamaan tän kodin vauvakuntoon? Mua ei nimittäin nyt oikein nappais. Haluaisin mielummin maata sohvalla, syödä jäätelöä ja kattoa Netflixistä Breaking Badia.
Multa puuttuu ilmeisesti se joku äitiysgeeni kokonaan. Pesänrakennusvietti, mikä se semmonen on? Kaikki vauvamateria ahdistaa paljoudellaan. En ymmärrä mitään kestovaipoista tai kantoliinoista, eikä oikeastaan vähempää vois ees kiinnostaa. Mä oon kaukana stereotyypisestä tulevasta äidistä, sellaisesta vaaleanpunaisessa hattarassa leijuvasta mammasta, joka käyttää äitiyslomansa pesemällä ja silittällä vauvanvaatteita euforian sokaisemana.
Vauva, pysyisitkö mahassa vielä toiset yhdeksän kuukautta, että ehdin valmistautua tähän hommaan vähän paremmin?