Suomalaiset eivät osaa puhua small talkia.

Small talk on typerää ajan haaskausta.

Tuossa kaksi väittämää, joihin uskoin ennen enemmän tai vähemmän sokeasti. Kunnes eräänä päivänä totesin italialaiselle ystävälleni jotain sen hetkisestä säästä, ja hän sanoi jotenkin: ”I don’t get this finnish custom to speak about weather. I mean, I get that weather is important here when it can vary so drastically, but it’s such a small talk!” Ja rupesin sitten miettimään noita väitteitä tarkemmin.

Kyllä, uskon, että verrattuna moniin muihin maihin, ihmiset puhuvat suomessa varsinkin ventovieraiden kanssa vähemmän. Mutta toisaalta kun puhumme puolituttujen tai tuntemattomien kanssa, niin puhumme enemmän tai vähemmän sujuvasti small talkia. Ja mitäpä muuta puhuisimmekaan?! Henkilöhän leimattaisiin vähintään oudoksi, jos hän bussipysäkillä kysyisikin tuntemattomalta, että ”No, mitäs mieltä sä oot muuten tosta Natosta?” Ja tuttujenkin, jopa ystävien ja perheenjäsenten kanssa heti tervehdysten jälkeen ei kai suoraan mennä keskusteluun politiikasta tai henkilökohtaisuuksista. Vai olenko väärässä? Väittäisin siis, että suomalaiset puhuvat small talkia aika usein ja jopa sujuvasti. Tämähän ei toki suoraan sitten tarkoita, että meidän olisi helppo tutustua vierasiin ihmisiin.

Ja mitä tulee siihen, että small talk olisi jotenkin typerää tai turhaa… Itse näen sen oikein positiivisena asiana, jos ainut vaihtoehto on se, että emme vieraiden tai puolituttujen kanssa voisi mistään keskustella. Ja mielestäni keskustelu vai olla miellyttävää, vaikka emme puhuisi mistään tärkeästä ja pysyisimme vain neutraaleissa aiheissa. Vaikka tykkäänkin pohtia asioita usein syvällisesti ja muodostaa mielipiteitä vaikeistakin aiheista, niin välillä on mielestäni myös ihan kiva sosialisoida vähän kevyemmin.