Round two

 

Suomen kesä.

Alkukesän jäähyväisten ja jälleennäkemisten, lukuisten muuttoruljanssien, toimettoman heinäkuun ja työntäyteisen elokuun jälkeen on suorastaan helpottavaa olla takaisin Seattlessa. Vajaat kolme kuukautta Suomessa kului  hitaasti, mutta näin jälkikäteen tuntuu kuin en olisi ollut poissa kuin muutaman hassun päivän. Jatkuvan reissaamisen, pakkaamisen ja matkalaukusta tai pahvilaatikosta elämisen jälkeen on kuitenkin ihana asettua taas hetkeksi jonnekin (vaikka tavarat ovatkin tilanpuutteen vuoksi edelleen matkalaukussa).  

juhannustunnelmia

Gooseboots!

V-star ja #cohandeenavia Gamla stanin kattojen yllä

hyvästit opiskelukämpälle ja suunta kohti Bostonia!

Itärannikkolomaan kuului pakollinen Louis Kahn-visiitti…

…kolmen tunnin rantaloma Hamptonissa…

…sekä eeppistä avoautokruisailua New Hampshiren kylillä. 

Kaupunki ei ole juurikaan ehtinyt muuttumaan miksikään, mutta pääsen silti tutustumaan hieman erilaiseen Seattleen kuin viime kerralla. Koska en ole enää kirjoilla oleva opiskelija vaan virallisesti vain hengailemassa täällä, on ainoastaan sopivaa, että yliopistokampus ja U-Districtin teriyakimestat jäivät taakse. Nykyinen asunto sijaitsee super-hipster-trendikkäällä Capitol Hillin alueella, ravintoloiden ja baarien välittömässä läheisyydessä sekä kävelyetäisyydellä keskustasta. Yläpuolelta löytyy (epävirallinen) kattoterassi, alakerrasta tuttuja naapureita ja kylppäristä tassuamme. Kylä kelepaa. 

Vaikka houkutus onkin suuri viettää kaikki päivät makoillen, kokkaillen ja kuntoillen kanssa-asujan ollessa töissä, on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä hommiin. Diplomityö, opiskelu-urani viimeinen rutistus ja mörkö, ei valitettavasti tekeydy itsekseen. 

Voisiko mitenkään pikakelata kuusi kuukautta eteenpäin?

Kaikeksi onneksi satuin pyyteettömän avuliaiden ihmisten kautta saamaan itselleni työpöydän koululta, muiden dippaa puurtavien studiosta. Mikäänhän ei tunnetusti potki paremmin eteenpäin kuin vertaiskärsimys! Samalla pääsen kätevästi käsiksi koulun kirjastoon ja diplomityö- ja julkaisuarkistoon, ja pitkän työpäivän jälkeen voi porukalla jälleen poiketa College Inniin avautumaan siitä, miten dippa onkaan niin syvältä, enää x kuukautta, olisipa se jo ohi, liian monta vuotta jo opiskeltu jne. Eli eiköhän se siitä! 

Rain city research

Alakerrassa asuva ystävä hommasi hiljattain kissanpennun, jota ollaan käyty hoitamassa pariin otteeseen. Hiustenkuivaajani kaima Remington on ehkä ihmisrakkain tapaamani kissa, pikkuinen kun viihtyisi sylissä tai olkapäällä loputtomiin. Katsokaa nyt sitä! 

pikku Rem!

Viikonlopuksi lähdetään Portlandiin talovahtiin, eli päästään porukalla nauttimaan hyvästä arkkitehtuurista, uima-allaasta, poreammeesta ja kattoterassista. Lälläslää.

 

Tällä viikolla ihmetytti:

Ilmankosteus. Seattle alkaa olla jo siedettävän syksyisissä lukemissa, mutta pikaisen itärannikkovisiitin aikana koettu läkähdyttävä kuumuus (89°F, 95% humidity, feels like 96°F) meinasi olla minullekin liikaa. 

 

Kännykkäliittymät. Kun operaattorin myyjälle päivittelee prepaidin hintaa ja vertaa Suomen vastaaviin, saa vastaukseksi ”You’re lying. That’s just not possible.” Mene ja tiedä…

 

Rakentaminen. Seuraan päivittäin asuntoa vastapäätä sijaitsevaa työmaata (joka toimii myös herätyskellon korvikkeena) ja nopealla tahdilla kohoavaa opetusrakennusta, ja olen huomannut  mielenkiintoisen eroavaisuuden pohjoismaiseen rakennustapaan. Suomessa ja muualla pohjoismaissa lähes kaikki tehdään elementeistä, koska se on halvempaa ja nopeampaa. Täällä kaikki tehdään paikallavaluna, koska se on halvempaa ja nopeampaa. Täällä elementtitekniikkaa pidetään hitaana, kalliina, monimutkaisena ja epätarkkana, siellä puolestaan samat adjektiivit yhdistetään nimenomaan paikallavaluun. Vaikka ilmasto-olot ovat näennäisesti samankaltaiset, vaikuttaa Pohjolan kylmä talvi sekä Seattlen sijainti järistysalueella näin selvästi rakennustapaan. Paikallavalun jälki olisi kyllä paljon elementtiä viimeistellympää ja jopa kaunista, jos jenkit vain malttaisivat olla peittämättä sitä karmean metallikasettisekamelskan taakse. 

 

Täydennysrakentaminen. Capitol Hillin alueella on suosion lisääntymisen ja gentrifikaation seurauksena käynnissä vähintään parikymmentä rakennusprojektia, joita kaikkia yhdistää kolme tekijää: 

1) Tontilla aluperin sijainneen yksikerroksisen, tiilisen teollisuusrakennuksen katujulksivu on jätetty asemakaavan vaatimuksesta pystyyn

2) Muu osa rakennuksesta on lähes poikkeuksetta karmeaa sontaa, ja muutoin hyvä idea alkuperäisen katujulkisivun integroimisesta uuteen rakennukseen näyttää päälleliimatulta ja kornilta. 

3) Uudisrakennusten mittakaava on ympäröivään rakennuskantaan nähden aivan liian suuri, koska kalliista tonttimaasta halutaan täysi hyöty irti. 

 

Ruoka. Miten se on täällä edelleenkin uskomattoman hyvää? Uutena tuttavuutena hole-in-the-wall-malesialainen Kendai makan, jonka edessä on aina jono. Possunmahacurrya, ehtaa Nasi gorengia ja muita viikottain vaihtuvia herkkuja niin halpaan hintaan että melkein hävettää. 

Football sundays. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle jenkkifutiksen lukuisista kiemuroista ja säännöistä, ja jokasunnuntaiset pelit ovat lähes pakollista seurattavaa. Baarit täyttyvät jo heti aamusta nopeasti etenkin, kun kotikaupungin joukkue pelaa, ja päivän mittaan näkee eri joukkuiden pelipaitoja enemmän tai vähemmän hilpeissä tunnelmissa. Pelin seuraamisen lisäksi olennaista on pelaajavalintojen, taktiikoiden, eri asteisten vammojen sekä pelaajiin ja valmentajiin liittyvien skandaalien puiminen. Kuka löi vaimoaan, kuka löi lastaan, kuka sai lahjuksia, kuka tekaisi itselleen tyttöystävän, kuka jäi kiinni huumeiden myynnistä/käytöstä, jne.  Huippu-urheilua parhaimmillaan.

Asiakaspalvelu. Kävin täällä  jokin aika sitten kampaajalla, ja satuin varaamaan ajan samalle kampaajalle, joka leikkasi hiukseni kerran vajaa vuosi sitten. Itse en kampaajaani muistanut, mutta hän muisti minut kotimaata, opiskelualaa ja (oletettua) valmistumisvuotta myöten. Lähikahvilassa minut ja tilaukseni muisti jokainen työntekijä jo ensimmäisen viikon jälkeen, ja College Innin baarimikko möläyttää iloisena ”What the hell are you doing here again?!” tullessani tiskille. Asiakaspalveluun ei täällä kuulu ainoastaan ystävällinen palvelu vaan myös jokaisen asiakkaan muistaminen.