Koti

 

Meidän kuuden hengen solustamme on järvinäkymät. Kaukana horisontissa voi kirkaalla säällä nähdä Mount Rainierin, ja iltaisin vastarannan Capitol Hillin asuintalojen ja houseboatien valot heijastuvat tunnelmallisesti Portage Bayn laineilta. Olohuoneesta voi seurata päivin (ja öin) miten viereinen nostosilta avataan ja suljetaan, ja kuinka usein läpi tulee alus joka olisi aivan hyvin mahtunut ali muutenkin. Downtownin siluettia ei meille näy, mutta kotini taitse kulkee suosittu lenkkipolku ja kevyen liikenteen väylä Burke-Gilman Trail, jota pitkin pääsee Gas Works Parkiin. Kyseinen puisto on paitsi itsessään hieno, mutta tarjoaa myös yhden upeimmista näkymistä Lake Unionille ja keskustaan.

(Otin muuten tämän vuoden epäviralliseksi tavoitteekseni juosta Burke-Gilman Trailin, 16,5 mailia eli 26,5 kilometriä päästä päähän. Mitä lupaatte jos onnistun?)

lenkkimaisemia Gas Works Parkissa. Ei paha.

Solumme on osa upouutta opiskelija-asuntolakompleksia aivan kampuksen vieressä. Tänään patterit menivät ensimmäistä kertaa päälle, ja huoneen täytti hetkeksi kummallinen palaneen käry kun vastuksien päälle jäänyt rakennuspöly alkoi kärtsäämään. Olohuoneemme kärsii vielä omasta suuruudestaan, sillä jokaiseen asuntoon kuuluvat sohva ja kaksi nojatuolia eivät millään riitä täyttämään valtavaa tilaa. Suunnitelmissa on kuitenkin järjestää tilassa sekä joogasessioita että jonkinasteiset reivit diskopalloineen ja kuivajäineen. Mikäli yhteinen budjetti kestää, saatamme myös hankkia säkkituoleja tai pingispöydän.

tyhjä olohuone ja Cap Hill

 Asunnossamme vallitsee akkavalta. Alun perin yhteen huoneista oli tarkoitus muuttaa japanilainen poika/mies, mutta hän ilmeisesti koki elämisen viiden naispuolisen henkilön kanssa ennemminkin uhkana kuin mahdollisuutena, ja vaihtoi muualle. Nyt meitä on kiinalainen, korealainen, japanilainen, suomalainen sekä kaksi kalifornialaista, ja yhteiselo on alkanut varsin mutkattomasti. Aikataulumme risteävät melko paljon, ja tapaamme toisiamme lähinnä iltaisin keittiössä teemukin äärellä. Toistuvana puheenaiheena on ollut ”we’re so screwed” vaikka kurssien alkamisesta on vasta pari päivää. Seinänaapurini, kalifornialainen Erinn tosin kertoi käsittelevänsä stressiä leipomalla, mikä lupaa erittäin hyvää meille muille syksyn edetessä. Jää nähtäväksi päteekö ’freshman fifteen’ myös grad studenteihin.

Fun fact: Rakennustemme väliin on istutettu vallitsevan lähiviljely- ja ekotrendin mukaisesti kasvimaat. Asukkaat eli opiskelijat eivät kuitenkaan näiden kasvimaiden tuotoksia poimia, vaan ne kuuluvat ilmeisesti yliopiston kasvitieteelliselle laitokselle. Luvattomasta poimimisesta voi paikalliseen tapaan saada tuntuvan sakon.

 

Tällä kertaa ihmetytti:

Ruokakaupoissa ei ekotrendin mukaisesti käytetä muovikasseja (edes niitä suomalaisten kaltaisia paksumpia), vaan retrohenkisiä kahvattomia paperipusseja, joita on käsittämättömän hankala kantaa. Antakaa edes kahvat sanon minä!

Telttailemaan ja patikoimaan haluavan pitää maksaa sisäänpääsystä kansallis- tai luonnonpuistoon sekä tehdä etukäteen paikkavaraus. Erityisesti loppukesän varaukset pitää tehdä muutama  kuukausi aiemmin. Sisäänpääsyn vielä jotenkin ymmärrän, sillä luonnonpuistoja ylläpidetään verojen sijasta lipputuloilla (”only those who use it need to pay, which is just”), mutta paikkavaraus teltalle? Really?

Kampusalueen poliisiyksikkö tarjoaa opiskelijoille Nightwalk-palvelun, jolla voi pimeän tultua soittaa aseistetun vartijan saattamaan sinut kotiin tai bussipysäkille. En tiedä tuliko minulle tästä enemmän vai vähemmän turvallinen olo.

Kuivausrumpuihin laitetaan märän pyykin mukana pieni kertakäyttöinen liina, joka toimii huuhteluaineen tapaan ja tekee pyykistä ihanan pehmeää ja tuoksuvaa. Aijai <3