Jaipur

 

Opaskirjat ja paikalliset muistuttavat, että Intiassa pitää aina, aina, aina tinkiä. Tinkiminen kannattaa aloittaa ehdottamalla kolmasosaa myyjän hinnasta ja hivuttamalla summa lopulta puoleen alkuperäisestä. Kas näin.

 

Harjoitus 1, kolme helykäsikorua

Minä: Paljonko näistä kolmesta?

Myyjä: 120 rupiaa.

Minä: Maksan 60.

Myyjä: 120 on hyvä hinta.

Minä: Ok.

 

Harjoitus 2, kahdet nahkasandaalit

Me: Paljonko sandaalit maksavat?

Myyjä: Nämä ovat käsityötä, toisin kuin vaikkapa nuo sandaalit tuolla.

Me: Paljonko?

Myyjä: Näissä on kolmen vuoden takuu.

Me: Entä hinta?

Myyjä: 1600 rupiaa yhteensä.

Me: Öö, me maksamme tonnin.

Myyjä: Tonnin? 1500, nämä ovat kuulkaa käsityötä.

Me: 1300.

Myyjä: 1400. Hinnasta jää katetta vain 50 rupiaa.

Me: Ok.

 

Pian huomaamme, että toisessa kojussa kaupataan samoja kenkiä puoleen hintaan.

Typerintä on tietysti se, että basaarimyyjä tarvitsee viittä euroani huomattavsti kipeämmin kuin minä. Jatkossa jätän tinkaamisen muille.

 

Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 12.2.2013.