Juuri kun olen saanut hampaani pestyä linja-auton ahtaassa vessakopissa, kaarramme pysähdyspaikalle. Muut matkustajat valuvat bussista ulos. Me jäämme torkkumaan aloillemme, kunnes kuulemme amerikkalaisturistin hihkaisevan jotain ilmaisesta ruoasta.

Pienikokoinen mies tarkistaa ovella matkalippumme ja ohjaa saliin 51. Kaksikymmentä minuuttia, hän sanoo. Kymmenet pyöreät pöydät on katettu vaaleanpunaisin muovilautasin ja hopeisin vesikannuin. Tuoli kerrallaan täyttyy väsähtäneistä matkustajista, jotka haarukoivat sanaakaan sanomatta pöytiin katettua ruokaa suuhunsa: kirkasts kanakeittoa, höyrytettyjä kasviksia, paistettua kalaa, tofucurrya ja chilikanaa. Viereeni istahtava nainen auttaa meidät alkuun annostelemalla riisiä lautasillemme.

Pöytien tyhjennyttyä henkilökunta kaapii puoliksi syödyt lautaselliset jätekärryyn. Matkustajat jonottavat kioskeista grillattuja lihavartaita, palasteltuja hedelmiä sekä värikkäitä karkkipusseja ja melkein myöhästyvät kyydistä. Keskiyöhön televisioruudussa pyörii kiinalainen toimintaelokuva.

Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran 4.2.2013.