Minun päivä Tukholmassa -risteilyni ovat käytännössä päivä Södermalmilla -risteilyjä, sillä sieltä löytyy kaikki. Tällä kertaa reittini kulki kutakuinkin näin.

Museoon

Fotografiska. Miten olenkaan saattanut kävellä tämän paikan ohi edellisillä Tukholman-reissuilla? Käsittämätöntä. Pieter Hugon Afrikka opetti ja Inta Rukan Liettua kosketti. Molemmat kuvaajat tekivät vaikutuksen rohkeudellaan ja omistautuneisuudellaan, ja suosittelen lämpimästi tutustumaan heidän työhönsä, jos saatte siihen mahdollisuuden. Hugon ja Rukan näyttelyt päättyvät joulukuun alussa, mutta jotain hyvää on takuulla luvassa sen jälkeenkin. Museo sijaitsee aivan Stadsgårdenin eli Viking Linen terminaalin vieressä. 

Ihastelemaan

Pärlans Konfektyr. Ruotsalaiset osaaavat tämän niin hyvin. Pärlansin toffeepuoti on sisustettu vimpan päälle 40-luvun tyyliin: jatsi soi, viehättävä myyjätär sulautuu ympäristöön vintage-vyönsolkeaan myöten ja lasin takana punahuuliset työntekijät pakkaavat käsin tehtyjä toffeita muovikääreisiin. En kestä. Maistoin muun muassa piparminttutoffeeta ja vanilja-suolatoffeeta. Oli herkkua.

Syömään

Hermans. Söderissä syödään Hermansilla ja sillä sipuli, silläkin uhalla, että kyseinen ravintola on vastuussa pahimmasta kokemastani ähkystä ikinä. Kasvisruokabuffet on värikäs, kakkuvitriini runsas ja näkymä kaupungin parhaita (ylin kuva toimii todistusaineistona). Kesäisin vanhan kaupungin, Skeppsholmenin ja Djurgårdenin maisemia saa ihastella isolta terassilta. Viikonloppuisin Hermansissa saattaa olla ahdistava tungos, joten pöydän varaaminen etukäteen verkosta ole huono idea.

Kaupoille

Söderissä on mistä valita, ja minä valitsen nämä: 10-gruppenin kuosit, Grandpan tyylit, Pet Soundsin sävelet ja Cajsa Wargin herkut. Ensi kerralla koukkaan Länsirannalla-blogin suosittelemissa second hand -putiikkien keskittymässä ja kaupungin parhaassa lehtikaupassa – kaikki Södermalmilla nekin.

Pois

Jos poistut Söderistä, ainoa oikea tapa on seilata Djurgårdsfärjanilla Slussenista Djurgårdeniin. Etenkin talvisen autio Djurgården on Tukholmaa parhaimmillaan, mutta se onkin jo aivan toinen tarina se.