Oli mennyt muutama viikko siitä kun huomasin tämän bruneten ja nappisilmäni yheiset sydämet, mutta päätin silti luotaa tähän ”vanha kaveri” selitykseen vaikka tiesin että kohta rytistään alas pilvilinnoista ja lujaa.
Nappisilmäni lähti viikoksi lomalle josta hän oli hehkuttanut 4 kuukautta. ”Öljyttynä kattopoolilla ja mainiota dinneriä.” Oli reissun 4. päivä kun se tapahtui. Pahin painajaiseni. Bruneten sosiaaliseen mediaan ilmestyi sydänten saattelemana yhteiskuva heistä. Viha ja pettymys valtasi mieleni. Tässä sitä taas oltaisiin sinisilmäisenä menty suin päin ja pilvilinnoissa hankittu talot ja lapset. Tällä kertaa tosin minä olin se toinen nainen.
Minun pitäisi odottaa vielä päivä ennen kun voin ilmoittaa nappisilmälle että haluan tavata hänet. Ahdistus mielessäni on valtava, sillä en tiedä kuinka hän tulee asiaan reagoimaan. Juokseeko hän ulos ovesta huutaen vai häpeääkö hän tekojaan ja sanojaan? Vielä enemmän mieltäni kalvaa se että minun täytyy olla se vahva joka kertoo brunetelle kaiken sen mitä meillä nappisilmän kanssa oli ollut. Siitä ei tulisi helppoa.

Samaan aikaan sain viestin myös exältäni joka ilmoitti olevansa eronnut. Kuvitteliko tuo mies että kolme vuotta sen jälkeen kun pyysin häntä häipymään elämästäni ottaisin hänet avosylein vastaan?

Mieleeni  nousee väkisin ajatus onko kunnollisia yhden naisen miehiä enää olemassakaan?

• K

Tammikuu oli lopuillaan ja töihinpaluu häämötti edessä. Pelotti ja jännitti. Mikä olisi vastaanotto siihen kun 4 kuukauden jälkeen alkaisin vihdoin päästä mukaan jutun juoneen. Kuinka minut otettaisiin vastaan?
Alku oli jäätävä ja sain paljon silmien pyörittelyä sekä supinaa aikaiseksi työyhteisössäni. Vitutti ja teki mieli luovuttaa heti. En kuitenkaan antanut periksi vaan hammasta purren painelin joka päivä työhön.
Tajusin että suurinosa porukasta oli liittoutunut ja heillä oli jatkuva tarve kaivella muiden asioita ja tekemisiä. Täten he pääsivät juoruamaan ja leikkimään rikkinäistä puhelinta. Minulle oltiin hetkessä mukavia mutta kun käänsin selkäni niin taas puhuttiin suut vaahdossa.

Meillä oli aloittanut uusi työntekijä hieman minun jälkeeni. Wau mikä ilmestys ajattelin kun hän esittäytyi minulle. Rento ja mukava nappisilmäinen mies.
Eikä aikaakaan kun jutut alkoivat mennä yksiin hänen kanssaan ja sokaistuin täysin. Kävimme syömässä ja ajauduimme pian suutelemaan hänen kanssaan. Siinä se nyt olisi! Minun vuoden pelastukseni ja kenties tuleva poikaystäväni ajattelin hiljaa mielessäni onnesta hehkuen.
Välillemme kehittyi yhteys ja näimme usein minun luonani. Kerroin olevani ihastunut häneen ja hän vastasi tykkäävänsä viettää aikaa kanssani.

Pian olikin kulunut 3kk siitä kun aloimme pyöriä yhdessä. Tuntui helvetin hyvältä viettää aikaa hänen kanssaan ja puhua hänelle. Olisiko vihdoin kaikki se entinen paska kumottu ja uusi alku parisuhteen muodossa aluillaan?

Sitten tuli se päivä! Päivä jota pelkäsin mutta en osannut odottaa. Selasin työpäivän päätyttyä sosiaalista mediaa ja näin tägäyksen johon minun nappisilmäni oli merkattu. Nappisilmä oli vastannut sydänten kera tälle brunetelle ja silloin mieleni valtasi vanha viha sekä epäusko siitä että tämä paska kohtaisi minut uudelleen. Pakotin itseni kysymään häneltä että missä meidän suhteemme mennään vai voinko edes puhua meistä? Vastauksena satoi sydämiä myös minulle ja seuraavana päivänä sain kuulla anteeksipyyntöjä sekä kehuja. Luvattiin esitellä kavereille, lisää yhteistä aikaa sekä yhteisiä öitä. Mieleni rauhoittui tällä.
Tuli seuraava päivä ja uusi tägäys. Uusi epäilys heräsi mieleeni ja tästäkin kysyin suoraan. Tästä brunetesta ja kerroin epävarmuuteni asian suhteen anteeksipyyntöjen kera. Tämän jälkeen kaikki muuttui.

Mies johon olin tutustunut sekä ihastunut yllättäen ja joka vastasi viesteihini pikimiten oli poissa. En saanut enää lauantaiyön känniviestien ”Aattelin että jossain kohtaa vois puhuu” ja ”Oot mun mielessä” viestien jälkeen kontaktia tähän ihmiseen. Olisiko kaikki nyt loppu yhtä nopeasti kuin se alkoikin?

• K