Katumusta?

Ovulaatio tuli ja meni. Itellan mies soitteli, että vitamiinit tulee tänään 18.00-21.00. Ei uskallettu jättää kondomia pois, tuntui liian villiltä. Viikonloppuna olikin sitten mukavat illanistujaiset melko uusien tuttavuuksien luona, ja siinä illalla tuli ajateltua että näistäkin pitäisi sitten lapsen myötä luopua. Pitäisikö lykätä vielä tuonnemmaksi? Mutta seuraavana päivänä illan naurut on vaihtunut krapulaan ja tyhjyyden tunteeseen, tässä menee tämäkin sunnuntai sängyssä maatessa, onko tämä nyt niin ihmeellistä. Meillä olisi koko syyskuu täynnä viininhuuruisia mökkireissuja ainakin kolmen eri porukan kanssa. Mietin sitäkin että olisiko siellä sitten kiva olla noin raskauden alussa. Onneksi minulla on mukaviakin kokemuksia, olen joskus ollut bileissä ja juonut itseäni hämätäkseni makuvesiä koko illan ja todennut sen olevan ihan omasta mielentilasta kiinni viihtyykö vaiko ei. Otan sen enemmän haasteena pystynkö hämäämään kavereita ja esittämään että juon koko viikonlopun 😉 Tuskin se paljon haittaisi kun olisi itsellä suuri salaisuus!

Nyt päällimmäinen fiilis on pettymys. Kun ei uskallettukaan. Olisin ollut valmis! Mutta toisaalta en olis vaan uskaltanut.