Kuvotuksen kuvotus 8+5
Muutama viikko sitten murehdin sitä, kun minulla ei ollut vielä raskauspahoinvointia. No, viime maanantaina sitten oksensin neljän ruuhkan aikaan vilkkaan Kajaanintien jalkakäytävän viereen bussimatkan jälkeen. Sen jälkeen koko viikko oli aivan hirveää kuvotusta jatkuvasti. Loppuviikosta opin sen, että ruokaa pitää tunkea turpaan 1-2 tunnin välein, joka ei ole todellakaan minulle ominaista. Oksentanut en ole kuin sen kerran, mutta sellaista kyökkäilyä on välillä. Pyörämatkalla tai lenkkeillessä alkaa helposti tuntua että takin vetoketju on liian lähellä kurkkua, ja alkaa oksettamaan. Kaikkea tuntuu peittävän sellainen vihreänharmaa kuvotuksen verho. Olen ehdollistanut sen pyöräilyyn, Nokian konttorin viereiselle pyörätiehen, penne-pastaan ja uuteen neuleeseen. Toivottavasti nuo mielikuvat häviävät, koska haluaisin vielä pitää nuo asiat elämässäni. Suomalaiset omenat taas on ihan must!
Alkuviikosta ei todellakaan sen oksentamisen jälkeen tehnyt mieli mitään normaalia ruokaa. Maanantaina jouduin hakemaan lähikaupasta valkoista paahtoleipää ja meetwurstia. Piti olla tyytyväinen että edes jotain tekee mieli, suklaan lisäksi. Tiistaina elin lihapiirakoilla, vaikka niitä en ole syönyt moneen vuoteen! Tietysti kaikki hedelmät ja vihannekset laskee myös. Töissä olen alkanut tarkastaa mitä koululla on ruokana, koska nyt ei todellakaan laske kaikki. Painoani olen seurannut mielenkiinnolla, mielihalut kun on tuollaisia rasvaisia. Kasvonikin ovat uskomattoman rasvaiset ja täynnä finnejä kuin teinarilla. Lisäksi selkään on tullut jonkinlaista näppyä, minulla on aina ollut selässä niin hyvä iho! No, eivät nuo kai jätä pysyvää jälkeä. Jos tämä syöminen jatkuu näillä mielihaluilla ja 1-2 tunnin välein, niin helpostihan se jää päälle ja kun saa oman kroppansa takaisin, huomaa että ’mähän olen lihava!’ Olen käynyt nyt kolme kertaa Satsilla ja pyöräilen edelleen töihin sen horror-bussimatkan jälkeen.
Mieli taas… Onkohan tämä jatkuva väsymys alkuraskauden syytä? Yleensä olen mennyt nukkumaan 23-00 välillä, mutta nyt alan vilkuilla kelloa jo yhdeksän maissa. Olen myös aloittanut syksyllä vakituisen työn koulun jälkeen, joten en tiedä onko tämä väsymys osaksi sitäkin. Päikkärit olen ottanut melkein joka päivä. Kävimme viime viikolla ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja hemoglobiinini oli melko matala, sellaista 122 muistaakseni. Pitää varmaan alkaa syömään jotain ”rautaista” ruokaa, koska en halua hemoglobiinin laskusta johtuvaa väsymystä yhtään tätä enempää! Terveydenhoitajan käynti kesti 1,5 tuntia ja olihan se suurelta osin sellaista lässytystä. Hirveesti kaikkia lomakkeita ja ohjevihkosia. Varattiin aika ekaan ultraankin 13 viikolle sekä lääkärikäynti. Olen miettinyt olenko lievästi masentunut, kun vaikea jaksaa aloittaa kotiaskareiden tekeminen ja ainoa asia mitä mietin, on milloin pääsen nukkumaan! En ole mitenkään äärimmäisen innostunut tällä hetkellä lapsen saamisesta. Varsinkaan kun tiedän sen rajoittavan nukkumistani merkittävästi. Mutta en poiskaan tätä naperoa antaisi, hän on meille päättänyt tulla ja tavallaan meidän!