Rakastin täysillä kaikki ne lähes yhdeksän vuotta. Luulin, että minulla on kallio, joka olisi aina siinä, johon turvata. Nyt joku toinen nojaa minun kalliooni. 

Ex-puoliso kävi taannoin luonani katsomassa kissoja ja juttelimme muutaman tunnin. Sanoin hänelle, että on hyvä asia, kun voi edes tässä vaiheessa puhua syvimmistä tunnoistaan. Kyyneleet vierivät hänen poskillaan ja kuulin sanat: ”Harmi vain, että liian myöhään.” Liian myöhään meidän kahden osalta. Puhumattomuus maksoi minulle avioliittoni. Kun ei osannut puhua, valitsi pakenemisen. Ex-puolisoni oli hyvin vaikeaa puhua ja avautua ja toisaalta myös minun olisi pitänyt varmaan enemmän kysellä, kuinka hän voi. Sen sijaan tein liikaa tulkintoja. Ajattelin hänellä olevan työstressiä, kun kyse oli jostain aivan muusta.

Jokin minussa muuttui perustavanlaatuisesti, kun tiedon saatuani  sydämeni tuntui räjähtäneen rinnassani miljooniksi sirpaleiksi ja niiden pistelevän niin, että se kipu muistuttaa olemassaolostaan tänäkin päivänä. Luulen, että se kipu tulee aina kulkemaan jollain tapaa mukanani, eikä välttämättä sanan ikävässä merkityksessä. Tulevaisuudessa osaan paremmin arvostaa onneani menneisyyden kivun ansiosta.

Olen itsenäinen ensimmäistä kertaa elämässäni näin kolmenkympin korvilla. Kuulostaa niin pahalta ja hassulta yhtäaikaa. Asun ensimmäistä kertaa yksin. Se vaihe minulta on jäänyt nuorena kokonaan väliin ja nyt koen, että tämä vaihe täytyy elää. Se kehittää itsetuntemustani. Sen lisäksi siitä voi opetella nauttimaan. Minulla on paljon unelmia, paljon tehtävää ennen kuin haluan sitoutua kehenkään uudestaan. Minun on aika elää itselleni, tutustua itseeni uudestaan. Ihan jo senkin vuoksi, jotta tulevaisuudessa tietäisin paremmin, millaisen puolison itselleni haluaisin ja tarvitsisin.

Tästä eteenpäin perustan päätökseni ensisijaisesti omaa etua ja hyvinvointia ajatellen, vaikka olisin parisuhteessa. En unohda itseäni, vaan olen terveesti itsekäs. Se on joskus haastavaa, sillä olen aina ollut hyvä olemaan epäitsekäs. Luulen, että jos vielä joskus menen naimisiin, niin sen ajatuksen täytyy lähteä tulevalta kumppanilta. Itselleni naimisissa oleminen ei tunnu enää niin tärkeältä asialta, tai ainakin tällä hetkellä tunnen niin. Mutta samaan aikaan pohdin, miksi se ei tunnu tärkeältä, sillä aiemmin se oli asia, jota vaalin. Äitini sanoikin mielestäni viisaasti, että ei pidä antaa toisten ihmisten tekojen vaikuttaa omiin arvoihin. Äiti on se ihminen, johon olen voinut aina luottaa ja turvata. Niin teen nytkin.

–Jasmin

1. Käteenvetäjä-mies

Tämä mies oli toinen mies ikinä, jonka tapasin Tinderin kautta. Hän oli n. 35-vuotias, mutta hymynsä ihanan pikkupoikamainen ja sellaista kivaa pilkettä silmäkulmassa, johon oli helppo ihastua. Ekat treffit menivät kuin oppikirjan mukaan, hän teki käytöksellään todellisen vaikutuksen. Vanhan ajan herrasmiesmäisyys ei ole sittenkään ehkä kuollut, ajattelin. Sovittiin tämän miehen kanssa sitten, että menen hänen ystävilleen järjestämiin pikkujouluihin, jotka olisivat hänen talossaan. Hän asui läheisellä paikkakunnalla ja olemattomien kulkuyhteyksien vuoksi jäin yöksi hänen luokse. Mies oli sovitusti laittanut minulle oman huoneen valmiiksi, jossa saisin rauhassa nukkua. Sain kyllä tosiaan nukkua yöni rauhassa vierashuoneessa, mutta aamulla mies kysyi, voiko tulla vierassänkyni toiselle reunalle makoilemaan. Vastasin, että kyllä vaan passaa. Hetki siinä sitten ehdittiin jutella edellisillan meiningeistä, kunnes yhtäkkiä hän kysyy, että sopiiko minulle, jos hän r*nkkaa tässä nyt.

Ei olla sen jälkeen nähty, eikä muuten poika r*nkannut.

2. Taksimies

Hän ei suinkaan ole taksisetä, hän vain tykkää ajella taksilla.

Tämän miehen kanssa soittelen ja kirjoittelen toisinaan, mutta tuskin meidän välillemme rakkaustarinaa kehkeytyy. Ollaan katsottu yhdessä ampumahiihtoa ja syöty berliininmunkkeja, valvottu koko yö ja juteltu kaikesta maan ja taivaan välillä. Hän tuntuu ottavan minuun yhteyttä erityisesti silloin, kun on a) pienessä laitamyötäisessä tai b) hänellä menee huonosti.

Eräänä maaliskuisena aamuyönä hän soitti minulle ollessani yövuorossa. Vastasin (virhe) ja sanoin olevani töissä. Hän olisi halunnut tulla viereeni nukkumaan, enkä meinannut saada puhelua lopetettua hänen jankkaamiseltaan. Hän uhosi, että hakee meille grilliltä ruuat ja tulee hakemaan meikäläisen taksilla töistä. Toivotin siinä sitten hyvät yöt ja pakon edessä löin luurin korvaan. Jonkin ajan kuluttua sain tekstarin, että hän oli käynyt työpaikkani pihassa pyörähtämässä taksilla, mutta tullut siihen tulokseen, ettei jaksakaan odottaa vuoroni loppuun (2 tuntia) ja ottanut mittarin kotiin. Kiitos vain, ihan kuin olisin häntä alunperinkään kutsunut paikalle.

Mut olisi nyt edes sen grilliruuan tuonut perille asti.

Vaikka tämän kuvan ottanut mies ghostasi meikäläisen, niin kuva on silti edelleen hyvä.

3. Tikkarimies

Hän sai tämän kutsumanimen kahdestakin syystä – Hänen sanansa olivat imeliä kuin lollipop ja sen toisen syyn voitte lukea tuosta alta. Tämä tarina lienee kaikista näistä viihdyttävin, joten pysykää kyydissä ladies! Ja jos joku mies tätä lukee, niin tässä sulle erittäin konkreettinen opetustarina siitä, miten ei kannata menetellä ensitreffeillä.

Tämän miehen tapasin Badoossa. Kaikki hänessä vaikutti alusta asti liian hyvältä ollakseen totta, joten en odottanut tältä paljoa, mutta mielenkiinnosta annoin keskustelun edetä omalla painollaan. Olihan se mukavaa, kun kuulin häneltä kehuja ja hän vaikutti oikein kiinnostuneelta. Ihan ekan kerran tavattiin sovitusti baarissa, mutta kuitenkin vähän silleen ohimennen. Seuraavana viikonloppuna meillä oli ekat (ja viimeiset) treffit minun luonani. Olin tehnyt illallista ja ostanut valkkaria, joita sitten naustiskeltiin. Ilta eteni sohvalla istuessa ja jutellessa, lopulta päädyimme pussailemaan. Siinä yhtäkkiä mies sitten laukoo, et voisinko mä ottaa hänen tikkarin suuhuni (ei siis herranjumala näillä sanoilla, mut kuitenkin). Kun en tarttunut tähän houkuttelevaan ehdotukseen, oli tunnelman muuttuminen käsinkosketeltava – ihastuneen lämmin tunnelma vaihtui hetkessä viileään välinpitämättömyyteen. Mies keskittyi lähinnä katselemaan meneillään olevaa tv-ohjelmaa ja juomaan viininsä. Sitten hän ilmoitti, että taitaapa tästä alkaa lähtemään. Siis aivan järkyttävän läpinäkyvää toimintaa, sanon minä. Tässä vaiheessa hautasin lopullisesti ne vanhan ajan herranmiesmäisyyden rippeet, joiden olemassaolosta elättelin vähäisiä toiveita.

Törmäsin tähän mieheen myöhemmin keväällä baarissa, kun olimme viettämässä tyttöjen kanssa avioerobileitäni. Olimme juuri aiemmin samana iltana käyneet tyttöjen kanssa läpi miehet, joita olin tapaillut talven ja kevään aikana. Näin ollen olin kertonut heille myös tästä miehestä, Matista (nimi muutettu). Siinä sitten tosiaan, kun tämä Matti seisoi edessäni baaritiskillä ja tervehdimme toisiamme, kerroin myös tytöille, että ”tässä on (se) MATTI”. Kyllä oli tytöillä pokan kanssa pitelemistä. Matti hymyili oikein maireasti, eikä hänellä ollut varmasti hajuakaan siitä, että hänet oli paljastettu.

4. Kissamies

Tältä mieheltä odotin paljon. En siis tarkoita välttämättä mitään rakkaustarinaa, mutta ainakin aitoutta ja rehellistä puhetta. Meillä oli yksi vahvasti yhdistävä tekijä tekijä – kissat. Siitä nimi kissamies. Kirjoittelimme lähes muutaman kuukauden ajan, näimme ensikerran kotikaupungissani hänen ollessaan työmatkalla ja muutama viikko siitä kävin hänen luonaan viettämässä viikonloppua, joka sujui mielestäni todella kivasti. Sen jälkeen, ei enää mitään. Hän vastasi muutamaan lähettämääni viestiin, mutta viimeisimpään ei enää ollenkaan. Kyllä, jouduin eka kertaa oikeasti ghostatuksi. Tuntui todella ikävältä.

Ote Whatsapp-keskustelusta ystäväni kanssa:

J: Se lopetti yhteydenpidon yhtäkkiä ku seinään.

L: No mitä v*ttuuuaaaaa.

J: Et niin ihana oli hän. Mut jos hänen mielestä on ok yhtäkkiä kadota ja ghostata, niin selvä.

L: Löytäny varmaa jonku toisen muikkelin vierellee ja ei kehtaa myöntää.

J: Jeps, ei siinä mitään, mut kiva ois ollu et ois rehdisti kertonu. Mut tosi outoa, koska meillä oli tosi kivaa. Tai sit vaan kuvittelin ja hän kärsi mun seurasta.

L: Apua. Jos se olikin ihan tuskissaan. Ja sä sovittelit jo kissoilleski morsiusneitojen pukuja. Sit se oli sillee okeeiiiii crazy cat lady… ei kiitos.