Toivoa ja toivottomuutta
Minulla on tunne, etten lainkaan tiedä, kuka olen. Tällainen suru, ahdistuneisuus ja avuntarve ovat niin uusia asioita, niin vieraita minulle. En pysty auttamaan ketään, koska tarvitsen itse kaiken avun, minkä suinkin saan. Aamuöisin herään valtavaan ahdistukseen ja vierailen pilleripurkilla, joka päästää minut kuin armosta vielä uneen. Eräänä päivänä huomasin, että jalat vievät kohti Alkoa, vaikka minun piti suunnata apteekkiin. Yhtenä hetkenä päätän lähteä kauppaan ostamaan kissanruokaa, mutta välittömästi kotiin palatessani tajuan, että ostinkin kaikkea muuta. Olen toimintakykyinen, mutta toimin kuin päin persettä ohjelmoitu robotti, joka ei tunne mitään. Kuljeskelen kaupoissa ja istun kahviloissa, jokaisessa niissä soi taustalla musiikkia, jotka palauttavat mieleen ihania hetkiä ja muistoja repien samalla vielä lisää jo särkynyttä sisintäni. Se on jo niin tärvelty, etten tiedä, onko siitä mitään jäljellä. Olen henkisesti niin pahoin piesty ihminen, että jo toivon ja rukoilen tämän olevan elämäni syvin pohjakosketus, sillä en tiedä, voinko kestää enää yhtään enempää.
Samalla tunnen itsessäni kuitenkin jotain uudenlaista, mikä heräilee hiljalleen eloon, hiipii esiin. Se on vielä lähes mitätöntä, mutta se on silti olemassa. Yllättävää tahdonvoimaa. En tullut tähän maailmaan luovuttaakseni, ajattelen. Se, että joku toinen tekee minulle näin, ei saa minua luovuttamaan itseni suhteen. Tästä lähtien minä itse olen täysin vastuussa omasta onnestani, ei kukaan muu. Vielä tulee se päivä, kun tuntuu enemmän hyvältä kuin huonolta ja lopulta koittaa sekin päivä, kun olen onnellinen.
Tällä hetkellä asiat ovat niin hyvin kuin ne voivat tämän sopan keskellä olla. Minulla on koti, ruokaa kaapeissa, upeita ihmisiä ja eläimiä ympärillä, ammatillista keskusteluapua, lääkehoitoa ja kohta myös uusi harrastus – nimittäin Crossfit, jota olen mielessäni pari vuotta pyöritellyt. Taidankin samantien naputella ilmoittautumisen On Ramp -alkeiskurssille, joka starttaa lokakuussa. Elämän sokeriin lukeutuu mielestäni sekin, että on jotain kivaa ja jännittävää, mitä odottaa, jopa kaiken surkeuden keskellä.
-Jasmin / ig: @muutos365