Kesäkuun ekat kuulumiset

Aattelin vähän päivitellä ihan vaan perus kuulumisia että mites täällä oikeen voidaan ja missäs mennään. Vointihan tällä hetkellä ei ole mikään mahtava koska onnistuin saamaan itselleni kunnon flunssan. Asiaa varmasti edesauttoi se että tuli huomaamatta nukuttua lähemmäs pari viikkoa ikkuna auki ja nää Australian yöt on viime aikoina ollut maksimissaan kymmen asteisia, joten ei hirveen hyvä idea. Tää koko lauantai päivä onkin mennyt niinkin jännissä merkeissä kuin peiton alla omassa sängyssä makoilen ja flunssaa potien. Mutta haitanneeko tuo koska säätila on täällä tämän päivän ollut aivan järkyttävä ja vettä on satanut lähes taukoamatta aamusta asti. Oiva syy siis hyvällä omalla tunnolla lukea kirjoja, selailla blogeja ja katsella sarjoja netistä ottaen pikku torkut aina kun siltä tuntuu. Jospa sitä huomenna oltaisiin taas täynnä energiaa ja tolpillaan kun ollaan tää päivä ladattu akkuja! 🙂

Aika lailla tähän aikaan tasan kaks viikkoa sitten saavuin taas takas tänne jo ennalta tuttuun Brisbaneen! 🙂 Kaksi viikkoa onkin mennyt ihan hujauksessa. Ilmat on sairaan paljon miellyttävämmät kyllä täällä kuin mitä ne oli Victoriassa vaikka täälläkin mennään selkeesti viileämpiä kelejä kohti ja mitä nyt tänään tosiaan on satanut koko päivän. Mutta Brisbanessakaan ei oltu kuulemma saatu sadetta aikoihin joten tekee varmasti ihan hyvää tämä kunnon sade. Päädyin tosiaan tänne taas hetkeksi tekemään au pairin hommia! Perhe on nelihenkinen suomalaisella äidillä ja italialaisilla juurilla omaavalla aussi isällä varustettu ja heiltä löytyy kaksi pellavapäistä vilkasta poikaa joiden menossa mukana pysymisen kanssa saa todella tehdä taas töitä! 😀 Kaikin puolin perhe on kuitenkin super ihana ja asuinalueena toimii tällä hetkellä Ascot ja paljon enempää ei voisi toivoa. Niin magee paikka asustella ja ei oo edes pitkä matka keskustaan tai moniin muihinkaan paikkoihin. Tää au pair keissi tällä kertaa kestää vaan kesäkuun loppuun, joten ei oo edes pitkästä pestistä kyse.

 

13383826_10208994790414290_1338961853_o (640x485).jpg

 

Tässä pitäiskin nyt kovasti ryhtyä pohtimaan että mitä sitä seuraavaksi ryhtyis tekemään. Pohdinnan alla on myös ollut edellen ylipäätään jatkosuunnitelmat tämän Australian reissun kannalta. Jäädäkkö vai lähteäkkö niin sanotusti. Aikaa täällä on ehtinyt vierähtää se kahdeksan ja puoli kuukautta joten viisumissa on päiviä jäljellä vielä kolme ja puoli kuukautta. Uuden matkavakuutuksen joudun hakemaan jo elokuun loppupuolella ja se onkin saanut miettimään että pitäisikö sitä piipahtaa siellä Suomen puolella käymässä, koska hinta matkavakuutuksen laajentamiselle täältä käsin pomppaa lähes 1400 euroon! Järkyttävä summa, mutta ilman matkavakuutusta en kyllä uskalla tällä olla. Toki lentojen hinnat Suomeen ja takaisin ovat myöskin kalliit ja jos haluaisin saada vakuutuksen halvemmalla, joutuisin viipymään siellä yli 30 päivää ja se on aika pitkä aika Suomessa ilman töitä ja rahattomana. Toki siinä tulisi nähtyä samalla perhettä, ystäviä ja sukulaisia, mutta pystyisikö sitä sitten tekemään mitään juttuja ilman rahaa? Tuntuu myöskin hankalalta koittaa löytää täältä jotain hommaa vain pariksi kuukaudeksi tämän pestin jälkeen ja sitten lentää Suomeen elokuussa ja pian taas takaisin tänne ja aloittaa täällä taas kaikki alusta töiden ja asunnon etsimisen suhteen. Oman mutkan matkaan tuo vielä toki sekin, että tajusin passini menevän vanhaksi ensi kesänä, joten joka tapauksessa viisumista jäisi pari kuukautta käyttämättä jos meinasin lähteä Suomeen takaisin ennen passin vanhenemista. Passin uusiminen toki onnistuu myös Australiasta käsin, mutta se taas tietää matkaa Canberraan, joka ei jollain tavalla kiinosta juuri yhtään vaikka se Australian pääkaunpunki onkin. 

 

13351014_10208994789614270_1473454473_o (359x640).jpg

 

 

Vähemmästäkin on pää tällä hetkellä pyörällä enkä tiedä että mitä haluan. Koti-ikävä Suomeen ei juurikaan ole. Toki olisi mahtavaa nähdä kavereita ja perhettä ja päästä kunnon löylyihin Suomalaiseen saunaan, nauttia valoisasta kesäyöstä ja luonnon äänistä, syödä ruisleipää ja salmiakkia, mutta uskon että pärjään myös toisen vuoden ilman näitä kaikkia jos niikseen tulee! Kaiken tuon tilalle saan uusia kokemusia, nään uusia paikkoja, tapaan uusia ystäviä ja maistelen täysin erilaisia ruokia kuin mitä Suomessa söin ja kuten sanotaan vaihtelu todellakin virkistää! Osaanpahan varmaankin arvostaa entistä enemmän kaikkea tuttua taas kun sinne joskus palaan.

Au pair pestin päättyessä toiveissa olisi löytää niin sanottu normaali päivätyö ehkä ihan asiakaspalvelun parissa kahvilasta tai kaupasta, vuokrata oma asunto/huone ja elellä normaalia arkea täällä. Ensimäinen ja varmasti se vaikein askel tässä kaikessa on itselle hyvän cv:n ja hakemuksen teko jolla sen työpaikan sitten saisi napattua itselle. Onneksi tämän perheen äiti on luvannut auttaa tarvittaessa hakemuksen teon kanssa ja mielelläni kyllä otankin avun vastaan, nyt vaan pitäisi aloittaa se pirun cv! Jonkinlainen luonnostelma minulta jo löytyy, mutta hioa sitä täytyy toden teolla. Ei se siis auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja hoitaa tuo mahdollisimman pian alta pois. 

Tälläisiä kuulumisia siis tänne. Ei mitään erikoista kun tää flunssakin pilasi nyt tän viikonlopun. Ehdin sentään viikon jumppailla lähi salilla ilmasiks. Ens viikosta aion kyllä käydä kartottamassa toisenkin ketjun salin että millaista meininkiä niillä ois tiedossa. Tossa viereisessä puistossa on myös joka perjantai-aamuna ilmainen pilates ja itsellä sattuu olemaan perjantai aamut vapaana joten aattelin sitäkin koittaa! Mitenkään hirveen ahkera en oo kyllä ollut ton liikunnan suhteen täällä Aussilassa ollut, mutta en nyt sentään ihan oo jäänyt laakereilleni makoilemaan. 🙂 Täällä on niin paljon nähtävää ja tehtävää että annettakoon anteeksi tuo pieni liikunann vähentyminen. Huomenna vihdoin aion olla taas terveen kirjoissa ja vaikkei nyt ihan salille ookkaa tarkotus suunnata  menen todennäköisesti tapaamaan muita au paireja south bankiin, koska siellä on tiedossa ilmeisesi jonkin näköinen au pairien kokoontuminen grillailun tai ravintolassa syömisen merkeissä. Ennen tätä saatan piipahtaa eat street marketeilla jotka ovat tässä lähellä ja joilla olen jo pitkään halunnut käydä! Siellä on kuulemma myös myynnissä swedish candy shopin karkkeja ja se onkin ehkä suurin syy mikä minua sinne vetää. 😀 ( Ehkä hieman on sitä Suomalaista salmiakkia kuitenkin ikävä)

Uutta kuvamateriaalia ei ole näitä muutamaa palmukuvaa ja selfietä lukuunottamatta, oon ollut super laiska kameran kanssa viime aikoina. Mutta jos jo huomisesta lähtien reipastuisi ja nappaisi muutamat kuvat jos ja kun ulos taas pääsen! 🙂

 

13383750_10208994789294262_27383486_o (427x640).jpg

xx Tiia

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Elämää monikulttuurisessa kommuunissa

Omenafarmilla töitä paiskiessa yksi parhaimmista (ja toki toisinaan myös pahimmista) puolista oli se että pääsi tutustumaan, asumaan ja jakamaan koko sen hetkisen elämänsä aika monen eri maista kotoisin olevien tyypien kanssa. Puolen välin jälkeen olin itse ainut suomalainen ja työpäivät ja asunnon jaoin mm, englantilaisten, ruotsalaisten, ranskalaisten, italialaisten, saksalaisten, chileläisten, taiwanilaisten, japanilaisten ja etelä-korealaisten kanssa, näin nyt alkuun muutamia mainitakseni. Kun näinkin sekalainen sakki heitetään saman katon alle, ei voi välillä välttyä siltä että toisen tyypin tavat ihmetyttävät 😀 Varsinkin asuinkumppaneideni ruokailutottumukset aiheuttivat tässä skandinaavissa usein hieman hämmästelyjä ja paljastuipa sieltä pari muutakin hassua juttua. Listataanpa seuraavaksi asioita joita pistin merkille muutamista kansalaisuuksista. Kaikki ovat täysin omia huomioitani ja mielipiteitäni ja kirjoitus on toteutettu kaikella rakkaudella kanssaeläjiäni kohtaan ! <3

Ranskassa lähes kaikki tupakoivat ja ihmisiin on vaikeampi tutustua, koska ranskalaiset ovat koppavia. Tämä oli ennakko odotukseni ja osittain se pitikin paikkansa, lähes jokainen ranskalainen jonka olen tavannut polttaa, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tutustuminen vie myös ehkä hieman kauemmin aikaa ja jotenkin jokaisen ranskalaisen kohdalla olen joutunut ajattelemaan että tuo ei varmaan tykkää minusta kun se käyttäytyy tuolla tavalla, mutta lopulta kun aikaa kuluu ovat lähes kaikki ranskalaiset osoittautuneet aivan mahtaviksi tyypeiksi! Muutamasta tytöstä tuli minulle tosi läheisiä ja aion varmasti vierailla ranskan maalla heitä tapaamassa joskus tulevaisuudessa. 🙂

Italialaiset syövät paljon pastaa ja hermostuvat herkästi. No jepp, aina kun italialaiset halusivat kokata meille, oli tiedossa jotain pasta ruokaa. Ja sitä pastan määrää! Sitä oli paljon! Herkästi hermostumisella en tarkoita mitään sellaista riitelyä ja räyhäämistä ja pelottavaa käytöstä vaan ylipäätään että välillä tunteet vain vähän kuohahtivat muita herkemmin, mutta ai että se oli usein lystiä katsottavaa vierestä! Etenkin monopoly peli italiaisten seurassa oli täyttä hupia ja kun saksalainen Thomas meni viime viikolla rikkomaan mikron oli italialaisen Edoardon reaktion maailman hauskinta sivusta seurattavaa. Italialaiset kirosanat vain lentelivät ja kädet viuhtoivat puheen mukana! 😀 Ei ole kyllä ehkä aikoihin tullut naurettua niin kovin kuin mitä mikroepisodin tapahduttua. 😀

Englantilaiset eivät osaa laittaa ruokaa, ovat laiskoja ja syövät pelkkiä snäcksejä. Nooo mites tämän nyt kauniisti sanoisi… Neljä englantilaista ja ei niiden ruoan laitto taitoja kyllä pystynyt kehumaan. En tiedä oliko se juurikin se laiskuus ettei viitsi vai mikä 😀 Kokkailin kaksi viimeistä kuukautta dinnerit Neilin kanssa ja kyllä välillä löytyi ihan yritystä mutta suurimman osan ajasta joka vietettiin keittiössä oli tyyppi usein suht hukassa. Muut englantilaiset söivät yleensä toastia juuston ja papujen kanssa. Välillä mukaan saattoi eksyä tonnikalaa, papuja tai jopa pinaattia. Lounaaksi aina sipsejä ja myslipatukkaa. Englantilaiset olivat myös ainut porukka jotka jaksoivat katsoa tv:tä tunnista ja päivästä toiseen muiden puuhastellessa kaikkea muuta. Toki tähän saattaa vaikuttaa se että töllöstä tulevat ohjelmat ovat heidän kielellään, joten paljon helpompi seurata ohjelmia.

Taiwanilaiset syövät paljon suklaata. Aamupalaksi voi helposti upota puolikas suklaakääretorttu ja kulho suklaamuroja. Tai toastia nutelalla ja niitä suklaamuroja. Nutellaa on myös ok laittaa toastin väliin kinkun kaveriksi. Lounaaksi uppoaa kivasti paketti suklaakeksivohveleita. Sitten ihmetellään kun yhdeltä jo alkaa töissä väsyttämään ja nälättää ja kiukkukin meinaa hiipiä. Jännä jos fyysisen työpäivän kuvittelee vetävänsä kekseillä.  

Japanilaiset nukkuvat paljon ja syövät vielä enemmän suklaata kuin taiwanilaiset. Japanilainen Naoko pystyi helposti nukkumaan 17 tuntia. Ensimäisenä päivänä ajateltiin että onko se edes elossa enää kun ei se nouse edes vessaan. (oltiin edellisenä iltana pelattu juomapelejä ja Naoko veti suht tuhdin humalan heti ensitöikseen kun siinä tutustuttiin.) Ajateltiin että ehkä tyypillä oli vaan kovempi kanuuna, mutta jos ei tarvinnut herätä töihin Naoko nukkui helposti yhteen ja veti vielä pari päikkärit päivän aikana ennekuin oikeasti käytiin taas illalla nukkumaan. Ei myöskään ollut päivää milloin ei olisi nähnyt Naokolla suklaalevyä. Tyyppi oli kaiken kukkuraksi älyttömän pieni! Tuo yletön nukkuminenko kulutti kaiken suklaasta tulevan energian kun ei se vyötäröllekkään kertynyt?!

Lähes kaikki Aasian maista tulevat ottavat pitkiä suihkuja. Itselleni on hyvinkin epäselvää miten suihkussa on edes mahdollista viettää joka ikinen päivä lähes 40 minuuttia?? Mitä ne tekee siellä kaiken tuon ajan. Miten niillä riittää vesi Japanissa tai Taiwanissa jossa sitä populaa on ihan mieletön määrä jos ne kaikki suihkuttelee tuolla tavalla. Ja oli sukupuoli mikä hyvänsä, silti siellä vierähti helposti ikuisuus.

Aasialaiset ovat aina iloisia. Toki he ovat myös väsyneitä varsinkin raskaan työpäivän jälkeen ja varmasti välillä myös surullisia tai vihaisia mutta etenkin taiwanilaisille jos puhui jotain, he vastasivat aina leveän hymyn josta itsellekin tuli väkisin hyvä mieli 🙂 He myös jaksoivat aina ryhtyä vitsailemaan jos tilanne vain oli otollinen.

Ruotsalaiset olivat ainut ryhmä joka piti lakritsista suomalaisten lisäksi. Hauskinta oli aasialaisten ilmeet. Meidän oma supervisor lähes kävi kiljumaan kun maistoi salmiakkia. Jäipähän itselle enemmän syötävää ja kun seuraavalla kierroksella tarjosi suklaata sai senkin syödä yksin koska aasialaisille ei enää maistunut. Ruotsalaiset olivat ainut porukka joka ymmärsi lakritsin ja salmiakin päälle! 😀

Tässä muutamia paljastuksia edellisistä asuinkumppaneistani. Oli kyllä rikkaus ja hieno kokemus päästä noin sekalaiseen sakkiin hetkeksi elelemään. Itse voisin helposti kokeilla farmi elämää uusiksi koska 15:sta eri maasta tulevan kämppiksen kanssa ei arki ollut tylsää! Ikävää tulee monia tyyppejä! 🙂

international-flag.gif

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä