Maanantai mietteitä

Päivät kuluu nopeasti, koska se onkin taas maanantai ja uusi viikko. Viikonloppu oli täällä säiden puolesta lämmin mutta sateinen ja tämä maanantaikin on näyttäytynyt aika pilvisenä tähän mennessä. Mutta kova luotto on sen puolesta että loppu viikko tulee olemaan aurinkoinen, nimittäin keskiviikolle olisi auringonotto suunnitelmia tiedossa hyvässä seurassa ja lauantaina saatetaan ottaa suunnaksi Gold Coast. Kello kolkuttelee tällä puolella palloa jo puoli viisi iltapäivällä. Tunnin päästä olisi vielä hetki töitä tiedossa, joten ihan vielä ei voi vapaalle heittäytyä. Ajattelin myös illalla jaksaa raahautua salille, vaikka päivällä tuli heitettyä jo tunnin kävelylenkki ulkona ja siihen vielävenyttelyt päälle, saa nähdä olenko noin reipas.

Lauantaina meillä oli tarkoitus mennä sinne Brisbanen suomiradion puistojameihin joista täälläkin saatoin aiemmin mainita. Jamit eivät loppupeleissä olleet edes puistossa kurjan sään takia ja koska taivaalta satoi kaatamalla vettä koko aamupäivän, päätettiin Iidan kanssa passata kyseinen tapahtuma. Sen sijaan tuli vietettyä muutama tunti Chermsiden ostarilla, jossa tuli käytyä taas muutamassa kaupassa pyörimässä sekä syömässä. Ostarista mentiin Iidalle, tehtiin pikalaittautuminen ja suunnattiin Valleyyn jossa seuraan liittyi Mari, Kaarel ja Dave. Porukalla mentiin syömään taas kerran sairaan hyvää Vietnamilaista ja otettiin siinä samalla hieman viiniä. Maukkaan dinnerin jälkeen suunnattiin ottamaan muutamat Up n’ Constanse drinkkibaarissa ja sieltä jatkettiin matkaa taas kerranAlfred&Constanseen jossa päästiin vähän tanssimaankin. 

Ilta oli tosi hauska ja rento ja tuli taas naurettua moneen otteeseen niin kovin että ihme ettei suu ratkennut! 😀 Täällä näköjään saa pitseriassa varoituksen jos ei pidä kenkiä jalassa ja jos hetkeksi nukahtaa pöytään heitetään samantien ulos. Ja jos rupeaa soittamaan suuta tästä kaikesta kutsutaan poliisit. 😀 Kaikeksi onneksi ketään meistä ei kuitenkaan korjattu poliisi auton kyytiin, vaan tungettiin kaikki viidestään taksin kyytiin ja hurauteltiin nukkumaan jo hyvissä ajoin. Ihme että päästiin kotiin asti kun koko illan muuten Suomea puhunut Kaarel heittää englanniksi lauseen että kun ollaan melkein Iidan osoitteessa hypätään kaikki liikennevaloissa ulos ja juostaan eri suntiin.. :DDD Onneksi kuskikin ymmärsi että juttu oli suurimmaksi osaksi vitsi.

Eilinen päivä, eli sunnuntai meni ihanan rennoissa merkeissä Iidan luona syöden jäätelöä ja timtameja ja suomalaisia sarjoja katsellen. Kaiken rentoilun ohella tuli myös puitua viikonloppuna Ranskassa tapahtunutta ikävää terroristi iskua. Täytyy sanoa että olen todella surullinen tapahtuneesta. Tällä hetkellä fiilikset asian suhteen ovat hieman erikoiset. Toisaalta kun on kaikesta tapahtuneesta tosi kaukana tällä hetkellä niin tuntuu että asiaa ei ole niin hyvin edes tajunnut. Jos olisi Suomessa, olisi jo maantieteellisestikkin paljon lähempänä ja ylipäätään silloin tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta koko euroopan kanssa, joten luulen että asia olisi koskettanut ja kohahdattanut vielä enemmän. Nyt tavallaan tuntuu että on turvassa täällä kaukana kaikesta tuosta. Samaa esimerkiksi hostperheeni sanoi, että Australia on loppupeleissä niin eristyksissä kaikesta mitä esimerkiksi Euroopassa tapahtuu, niin kokee olevansa hieman enemmän turvassa kun tälläisia kamaluuksia sattuu siellä. Toisaalta taas tuli pelokas olo juurikin sen takia että on poissa tutusta ja turvallisesta kotisuomesta. Miettii että onko sitä turvassa täällä ja väkisinkin tulee mieleen ne ajatukset että kun täällä ulkomailla voi sattua mitä vaan… Mutta olisiko sitä yhtään enemmän turvassa Suomessakaan.

Tuonkaltaisten tapahtumien jälkeen kaikki läheiset pyörivät ihan eri tavalla mielessä ja nousee hirveä huoli kaikkien tärkeiden puolesta. Sanoin host äidillekkin tänään, että tuntuu kuin koko ajan vatsassa ja kehossa velloisi epämukava pelkotila, että tapahtuuko jollekkin kohta jotain pahaa. Toivottavasti tuo tunne on vain normaali jälkitila Ranskan karmeiden uutisten jäljiltä. Kunpa tuollainen pahuus saataisiin pois tältä pallolta ja joka kolkassa täällä olisi turvallista olla ihan kaikkien ihmisten kesken. Kyseinen tapahtuma vetää hiljaiseksi, eikä oikein löydä sanoja tai osaa järjestää ajatuksia. Toivon paljon voimia Ranskaan ja kaikille niille jotka menettivät läheisiään siellä.

Tällaisia maanantain mietteitä täältä tällä kertaa. Toivottavasti alkava viikko olisi kaikkialla rauhallinen ja kaikin puolin hyvä. Ei tapella ja muistetaan rakastaa toisiamme <3

prayforparis.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *