Huh, kauanhan siinä menikin ennenkuin sain tämän blogin aikaiseksi. Pitkään ehdin pähkäillä ja miettiä ja välillä koko blogin perustamistouhu jo unohtui ja sitten se taas palasi mieleen. Hetkellisesti päätin etten mitään blogia perusta kun en kuitenkaan muista sitä päivittää ja en edes osaa ottaa kivoja kuvia ja tuli siinä sata muutakin syytä mieleen että ei tämä ole oma juttu. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin kirjoitetaan ensimäistä postausta. Ja onhan se kiva saada itsellekin muisto tästä ajasta Australiassa ja tätä kautta on helppo päivittää kuulumisia kaikille ystäville, perheenjäsenille ja tutuille maapallon toiselta puolen.

Uusien asioiden kanssa alku on aina hankalaa ja ehkä se on juurikin niin myös tämän blogin kanssa. Kun ei meinaa millään saada kuvia oikean kokoiseksi tai oikeaan kohtaan ja koko ulkoasun luominen tuottaa lähinnä vaan tuskaa. Mutta ehkä lähdetään pikkuhiljaa liikkeelle ja muokkaillaan aina sitä mukaa kun opitaan tästä lisää. 

Hieman ehkä jopa harmittaa etten tehnyt tätä aiemmin ja ryhtynyt kirjoittamaan jo Suomessa, koska paljon olisi saanut tekstiä pelkästä jännittämisestä, odottamisesta ja pakkaamisestakin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tänään onkin itse asiassa tasan kuukausi siitä kun astuin ulos lentokoneesta tänne Australian maaperälle. Saavuin tänne tosiaan 17.9 ja Suomessa alkoi silloin olla jo syksy, mutta täällä vuodenaika oli enemmänkin takatalvi tai kevät. Nyt ollaan jo kovaa vauhtia täälläkin menossa kohti kesää ja lämpötilat alkavat olla jatkuvasti 30 asteen paremmalla puolella. Ja voin kertoa että kuuma täällä ainakin on! Auringon laskiessa illalla onneksi viilenee ja ensimmäisinä viikkoina joutui kyllä öisin kaivamaan pitkät housut ja villasukat jalkaan kun kävi nukkumaan. Pikkuhiljaa jo tarkenee öisinkin ilman sukkia! 😀

Asuinkaupunkini on Brisbane, jossa on noin 2 miljoonaa asukasta. Australialaisten mielestä tämä on pieni kaupunki… Tämän kuukauden aikana jonka olen tähän mennessä täällä ehtinyt viettää, olen koko ajan rakastunut tähän paikkaan enemmän ja enemmän. Asun aika kaukanan keskustasta, Brisbanen pohjoispuolella, mutta varsinkin kaupungin keskustaan olen tykästynyt jo kovasti. Jotenkin kaupunki tuntuu kotoisalta, raikkaalta ja tavallaan myös sopivan pieneltä vaikkei se sitä ole jos vertaa Suomen kaupunkeihin ja esimerkiksi Lappeenrantaan jossa tuli asuttua ennen tänne lähtöä. Korkeat rakennukset, joki ja sen yli menevät sillat sekä siistit kadut tarjoavat itselleni kyllä runsaasti katseltavaa ja ihmeteltävää. Se tunne kun kävelee Brisbanen katuja, oli sitten päivä tai yö, on vaan aivan mahtava! Niin paljon uutta kaikkialla ympärilläni ja malttamattomana pääsen sitä kaikkea tutkimaan ihan omassa tahdissa! 

Syy, minkä vuoksi olen täällä Brisbanessa, on se että työskentelen täällä au pairina. Australiaan lähtö on tosiaan aina poltellut mielessä ja olin miettinyt vaihtoehtoja että millä tavalla tulisin tutustumaan tähän maahan. Pelkkä lomamatka ei itseäni innostanut. koska jotenkin ajattelin että se ei riitä itselleni. Olen yli 20 vuotta haaveillut tänne tulosta, joten arvasin ettei parin viikon loma tuntuisi missään, halusin oikeasti hetkeksi tänne asumaan.Vaihoehtoina oli tietenkin myös reppureissaaminen tai ihan tavallisten töiden etsiminen. Itselleni helpoimmaksi koin kuitenkin tämän au pair homman. Maahan tullessa minulla olisi heti paikka minne mennä ja voisin suht rauhassa aloittaa tutustumisen tähän kaikkeen, mitä tällä maalla olisi tarjolla. Au pairina työskentely on myös erinomainen keino nähdä ja tutustua maan kulttuuriin ja elämäntyyliin täällä, vaikka oma host perheeni onkin puoliksi suomalainen. 🙂

Tulin Australiaan working holiday viisumilla, jonka turvin saan oleskella maassa vuoden, tehdä töitä, reissata ja lomailla. Kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa minulla ei vielä ole oikeastaan minkään suhteen. Täysin auki on jopa koko reissun pituus, lentolippuja takaisin Suomeen en ole ostanut. Tämä ensimmäinen au pair pesti kestää joulukuun alkuun asti ja alkuperäinen tavoitteeni oli ainakin sinne asti viipyä täällä, mutta nyt olen hommannut itselleni jo seuraavankin työpaikan jolla sain venytettyä ainakin kuukaudella Australian reissuani. 😉 Ja saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä keksiikään! Kotiin ei ainakaan vielä ole ikävä! Nautin tästä että minulla ei ole liian tarkkoja suunnitelmia, vaan voin mennä hetki kerrallaan ja miettiä että mitä tekisi seuraavaksi mieli kokea ja nähdä. Kaikenlaiset vinkit ja neuvot otetaan avosylin vastaan jos sellaisia jollakin on tarjolla! 😉

Mutta ehkä tähän olisi nyt hyvä lopettaa tämä ensimäinen kirjoitus ettei juttu paisu kilometrien mittaiseksi. Huoneeseeni myöskin pöllähti yllättäen juuri yksi kolmevuotias taapero, joten keskittyminen vaikeutui huomattavasti. Pelkän lopetus lauseen kirjoittaminen ei meinaa nyt yhtään onnistua, kun joutuu samalla vahtimaan että mitä kaikkea tuhoa tämä yllätysvieras saakaan tässä samalla aikaan 😀 Koska pasmat menivät aivan sekaisin täytyy ehkä vaan todeta että ensikertaan siis! Koitan nappailla seuraavaan postaukseen vähän parempia kuvia, joskaan en voi luvata että onnistuisin siinä. 😀

xoTiia