En tosiaan tiedä että mistäs nyt tulee kun taas pukkaa päivitystä tänne blogin puolelle, mutta iloitaan nyt tästä kun jotain edes tänne maltan rustailla vaikka tää on taas vaan tällästä diipadaa eikä mitään hirveen informaatiota ja siistejä juttuja sisältävää tekstiä.  Nähtäväksi jää kuinka kauan tätä kirjoitus intoa ja blogin olemassa olon muistamista oikein piisaa. 

 Tuli tosiaan pyörähdettyä tuossa Tasmanian mantereellakin yhden epäonnisen viikon verran, mutta tuon mutkan kautta olen taas jälleen kerran takaisin tutulla omenafarmilla tällä kertaa yksin ja  ainoana suomalaisena tässä meidän sekalaisessa seurakunnassa. :)Lähdetiin Tasmaniaan paremman työpaikan toivossa mutta valitettavasti jouduttiin pettymään pahemman kerran. Töitä olisi toki ollut vaikka joka päivä mutta rahan suhde henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin siellä ei ollut oikein tasapainossa, joten siksipä ei sinne sitten tullut jäätyä. Omenoiden kerääminen pesee mansikoiden poimimisen mennen tullen koska se ei hajota koko kroppaa ja saa välillä ulvahtelemaan kivusta kun koko päivän kyyristelet ja kaiken lisäksi vaikka täällä Victoriassakin alkaa olla jo aika lailla syksy, on täällä kuitenkin paljon lämpimäpi kuin mitä eteläiessä Tasmaniassa. Ja lämpö oli yksi syy miksi täällä aussilassa ollaan joten ei kiitos kylmiä ilmoja vielä, haluan nauttia auringosta ja lämmöstä niin kauan kuin tällä reissulla ollaan.    

Mount Wellingtonilta oli huikeet näkymät Hobartin ylle. Kirkkaan sään vuoksi kuvat ei vaan oikeen ottanut onnistuakseen.

 Tasmania muistutti välillä monella muullakin kuin vain ilmojensa perusteella kovasti Suomea. Tien varsilta pystyi bongailemaan Suomalaisessakin maisemassa näkyviä tuttuja koivuja, mount wellingtonille kiivettyämme siellä täällä näkyi jäkälää tai ainakin kovasti sitä muistuttavaa kasvillisuutta ja Hobartia ympäröi vesistö vähän samaan tapaan kuin Saimaa Lappeenrantaa… Tai voi myös olla että kovasti kuvittelin että Hobartilla ja Lappeenrannalla on kovasti yhtäläisyyksiä kun koti-ikävää meinasi puskea se tilanteen ahdistavuus siellä. Tasmania ei varmasti missään nimessä ole kummoisempi paikka, todella kauniit maisemathan siellä varsinkin on, mutta miulle se paikka ei vaan ollut nyt missään nimessä tässä hetkessä oikea ja siksi oonkin tyytyväisenä nyt taas Victoriassa.   Alkujaan lähdettiin Tasmanian valloitukseen Veeran ja niiden kolmen kivan ranskalaisen tytön kanssa, mutta ilman mitään draamaa meidän tiet nyt hieman erkaantuivat. Ranskalaiset saivat tarpeekseen farmitöistä ja päättivät että kunhan Tasmania on nähty he aikoivat ottaa kohteekseen Queenslandin ja asettautua Brisbaneen ja etsiä ns. oikeita töitä kaupungin sykkeestä. Veera taas ei halunnut palata takaisin tänne jo tutulle farmille, mutta itselle se tuntui parhaimmalta ratkaisulta joten mitään sen kummempia ihmettelemättä buukkasin lentoliput ja täällä ollaan. Ja pakko sanoa että ihan kiva olla pitkästä aikaa myöskin ”yksin”. Yksin tänne Australiaan lähdinkin ja vaikka reissu- ja farmiseura on ollutkin oikein tervetullutta ja on ollut helpottavaa kun ei ole tarvinnut selviytyä yksin kaikesta, on nyt kuitenkin kiva ainakin hetken aikaa tehdä täysin omia päätöksiä ja juttuja ja mietiskellä mitä sitä täällä vielä keksiikään. 🙂 Nähtäväksiä jää jos me vaikka myöhemmin vielä päädytään Veeran kanssa reissaamaan tai työskentelemään samaan paikkaan. Aika näyttää.    

Melkein vois luulla et on Suomen lapissa jos ei paremmin tietäis… 

Tänään tosiaan on pitkäperjantai eli englantilaisittain good friday ja kaiken lisäksi meikän synttäripäivä! Juhlintaa ei oo pahemmin tiedossa, voi olla että itse tulee vetäydyttyä jo pian yöunille koska ilmeisesti oon nyt sitten vanha ja väsynyt! 😀 Oon ollut jotenkin aivan poikki eilisestä matkustamisesta ja ylipäätään parista viime viikosta. Tasmanian hotellissa oli mukava sänky, mutta meidän huoneessa oli myös joka yö alati piippaava palohälytin jonka ansiosta ei yöunista meinannut tulla juuri mitään… Tämä päivä onkin tullut vietettyä lähinnä vain rentoillen, syöden hyvää aamupalaa, lenkkeillen ja venytellen pihalla auringon paisteessa jonka jälkeen otin vielä pitkän suihkun ja päiväunet. Töitä omenoiden parissa päästään jatkamaan vasta tiistaina joten tässä on vielä kolme kokonaista päivää ladata akut täyteen ennekuin tarvii taas olla iskussa ja voimissaan! Jospa tää blogikin päivittyisi vielä kerran pääsiäisviikonlopun aikana… Vai lupailenkohan nyt liikoja. 😛

Ehkä ens kerralla pystyn nauttimaan enemmän Tasmanian maisemista vaikka olihan ne nytkin huikeet 🙂