Luukku 17!

Luukku 17 menee vähän mummoiluksi, mutta aloitin päiväni siivoamalla ja sama rupeama jatkunee vielä muutaman tunnin tämän pienen voitto-paussin jälkeen. Täten koen aiheelliseksi jakaa muutaman iisin siivousvinkin (+ random leffa arvostelu) joilla joidenkin harrastama joulusiivous helpottuu:

Sappisaippua! Tällä talttuu lähes mikä vain tahra tekstiileistä. Myös niistä kuivapuristetuista pastilliliiduista mahdollisesti aiheuvat värjäytymät lähtevät sappisaippualla helposti. Testiajoin tämän valkoisen paidan kanssa, johon muutama päivä sitten jäi vaaleanpunaista väriä hartioihin mylittlepony-hiusvärjäilyjen ansiosta. 

Ihmesieni! Tämä ei ole huijaustuote, trust me. Esimerkiksi pakkausteipin jäljet lähtevät lasipinnoista vain hieman sienellä hangaten. Myös Conversejen valkoiset osat saa pienellä hinkkauksella kirkkaan valkoisiksi loskapaskasäästä huolimatta. Toimii myös esim. pinttyneeseen likaan kattilan kyljissä, seinissä oleviin tarhroihin, kynän jälkiin pöydässä jne. Eli melkein mihin vaan. Ei mitään ostostv-hömpötystä.

Sitruuna! Sopii vaalentamaan tarpeen mukaan tahroja mutta eritoten kätevä mikron putsauksessa; puolikas sitruuna mikroon ja noin 1min aikaa kelloon, mikro täysille ja sitruuna voi pyöriä siellä ihan rauhassa. Aika loppu, ovi auki ja rasvatahrat yms saa pyyhkäistyä vaikka talouspaperilla iisisti pois. 

 

Ja sitten se random leffa arvostelu/mielipide. Koska pakkohan tästä on jotain sanoa;

yle.fi

Kävin eilen katsomassa Adelen elämä osa 1 & 2 leffan. Äärettömän raadollisen tunteellista, todella realistista, koskettavaa ja ehkä vähän epämukavaa. Epämukavaa, koska en olisi ehkä halunnut katsoa sitä leffassa monen tuntemattoman ihmisen kanssa. 

Leffan pääosa hahmot Adele ja Emma tekevät ihan mielettömän työn tässä leffassa. Tyttöjen suhde tuntuu, se tuntuu paljolta ja melkein todelta, mitä harvoin valkokankaalle saadaan todistettua. Mimmeillä on niin ilmeikkäät kasvot ja paljon kertovat katseet, että katsoja tuntee melkein tirkistelevänsä tyttöjen ajatuksiin ihan suoraan. 

Leffan seksikohtaukset ovat merkityksillisiä monelle lähinnä koska ne ovat lesboseksiä. Eikä nyt puhuta miehen katseelle tehdystä irvokkaasta huohotus seksistä(imo). Vaikka kyllä Adele huohottaa, tietysti. Onhan sitä, seksiä, Adelen elämässä suhteellisen paljon. Varsinkin kun kyseessä on ulkomaalainen, ranskalainen, pätkä. 

Jos vertaisi elokuvaa lähes mihin vaan suomalaisleffaan, ei seksin määrä ole yhtään epätavallinen. Epätavallisempaa on se tapa, jolla seksi on kuvattu. Se on niin realistista, peittelemätöntä ja intensiivistä että monelle se on varmasti iso juttu. Eihän tälläistä ole totuttu näkemään Finnkinon penkeissä istuessa. Se, onko seksi nyt oikeasti realistista lesboseksiä en ala debatoimaan, jokaisen sänkyasiavat ovat jokaisen omia. 

Elokuvan jälkeen julistin kuitenkin leffatoverilleni, että kyllä se oli oleellista. Jos seksi olisi häivytetty tyttörakkaus-leffasta kokonaan, olisi lesbous kuvattu täysin seksittömänä, mikä taas olisi täysin epärealistinen ja homofobinen kuvaus. Oliko oleellista että seksikohtaukset kestivät niin pitkään (yhtä pitkään kuin kaikki kohtaukset spagetin syömisestä ) ja näyttivät kaiken? Ei välttämättä. Kävikö se elokuvan raadollisuuteen? Kyllä. Leffassa itketään niin  realistisen oloisesti, riidellään niin rajusti ja rakastetaan niin rajusti, että kaikki loksahtaa kuitenkin yhteen. 

Ja uskallan vielä väittää että jos leffan ohjaaja olisi ollut nainen, pidettäisiin leffaa ehkä jopa emansipoivana.