Häpeän raja

Tuskailin sitä viikko sitten, eilen, tänään aamulla ja minuutti sitten. Rahatilannettani. Raha ei ole koskaan ollut minulle tabu, sitä on aina ollut mutta määrä on vain vaihdellut. Kaverille tokaisin tilinsaldoni ja se vaan sanoi että pyh ”minä tarjoon jos tarvii”. 

Joitain viikkoja sitten näin unta jossa löysin 50e kirjan välistä- päivällä muistin unen ja löysin kirjan välistä 20e. Aina sitä jostain tulee extraa, jos ei valtiolta. Minä kannustan työntekoa, kehotan siihen, arvostan sitä ja haluaisin todella tienata omat euroni. Elämäntilanteeseeni ei mahdu työtä kuitenkaan. Maisteriohjelmassa opiskelu on niin intensiivistä, etten edes aiemmissa opinnoissani koskaan viettänyt näin pitkiä päiviä kirjastolla tai luennoilla. Kesälle olen hakenut töitä, harjoittelupaikkaa, you name it, jotta voisin taata toimeentuloni. Sen verran voin ja haluan tuki-asioista puhua, että opiskelijana olo ei ole ihan niin nannaa kuin työttömänä- Työtön on työtön kesälläkin ja saa samat tuet. Opiskelija on ”opiskelija” kesälläkin ja ei saa tukia. Opiskelijastatus on hyöty ja haitta vahvasti monessa tilanteessa. VR ajeluttaa nopeammin mutta tulotaso on varmasti matala ja tuki valtiolta heikompi kuin mikään muu sosiaalietuus.

Toimituksen blogissa kyseltiin, puhutaanko teillä rahasta. Meillä siis puhutaan, on aina puhuttu, niin perheessä, suhteessa, kavereiden kanssa, missä vaan. Haluan tieten tahtoen poistaa rahan tabu-luonnetta ja tuoda esille sen, että raha on vain rahaa. 

Kävelin kohti luentoa tänään risaisissa converseissa, olalla macbookpro ja nauroin tilanteelle. Ristiriitojen välissä tasapainottelu on ihan hauskaa, nykyinen tilinsaldo kun ei määritä sitä, voinko lähteä lenkille tai datailla sohvan pohjalla.