6kk, 50 työryhmäläistä, 124 vaparia, 20 000 marssijaa
Helsinki Pride 2014 Tarkoitti minulle puolta vuotta duunia, montaa kymmentä uutta tuttavaa ja kaveria, lukemattomia tunteja tietokoneella ja lopulta Pride -viikkoa, kulkuetta ja puistojuhlaa. Ilmoittautuessani Priden työryhmään, en todellakaan tiennyt, mihin pistin lusikkani. Loppujen lopuksi sen yhden sähköposti-ilmoittautumisen ansiosta pääsin tekemään sellaista työtä, josta muuten vain haaveilen.
Helsinki Priden työryhmässä aktiivisina hääräsi vajaat 50 henkilöä, mm. graafikoita,bilevastaajia, ilmoitusmyyjiä, kulkuevastaava, puistojuhlan järjestäjät, tiedottaja, vapaaehtoisvastaava,varainhankkijoita,talousvastaava, markkinointikoordinoija ja viestintää hoitavia. Lisäksi mukaan tarvittiin valokuvaajia, leikkaajia, ohjaajia, koreografi, dj:t, assareita,harjoittelijoita ymsyms.. Pride -viikolla 124 vapaaehtoista osallistui jakamaan lehtiä, myymään lippuja, toimimaan liikenteenohjaajina, keräämään roskia jne.
Loppujen lopuksi noin 50 ihmisille Helsinki Priden järjestäminen tarkoitti valtavaa määrää työtä- jokainen tapahtuma rakennetaan alusta loppuun, jokainen vaatii valmisteluja, lupia, markkinointia ymsyms. Sanottava on sekin, että työryhmäläisistä monet olivat ensikertaa puikoissa tapahtumanjärjestämisessä. Tärkeä pointti on ehkä sekin, että rahaa ei ole. On ehkä vaikea ymmärtää, kuinka viikon mittainen ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtuma voidaan toteuttaa nollabudjetilla. Se vaatii sisukkaita ihmisiä, jotka käyttävät omaa aikaansa tärkeän asian eteen. Se vaatii järjetöntä työtä yhteistyökumppaneiden saamiseksi, jotta edes jotain rahaa saataisiin. Ilman rahaa on vaikea oikeasti toteuttaa näin suurta tapahtumaa, eivätkä opetusministeriö,helsingin kaupunki, kulttuurirahastot tms ole koskaan avanneet pussinnyörejään Helsinki Prideä juuri auttaakseen. Kaikki tehdään ilmaiseksi tai raha hankitaan yrityksiltä yhteistyöllä, myymällä mainoksia lehteen, myymällä puistojuhlaan paikkoja jne jne. Hinnatkin on vielä poljettu alas mutta silti niistä valitetaan.
Tänä vuonna kulkueessa marssi 20 000 ihmistä. Hihkuimme, että teimme jotain oikein! Aivan käsittämätön tunnemyrsky. Nyt kaikki lepäävät, tai ovat levänneet nyt pari päivää. Itse nukuin 26 tuntia lauantai illan ja maanantai aamun välisenä aikana. Kertonee jotain väsymyksestä. Antoisaa oli.
Oma roolini muotoutui loppujen lopuksi yhdistämään viestintää, tapahtumakoordinointia sekä ilmoitusmyyntiä. Olen somettanut viime kuukausina enemmän kuin koko sinä aikana kuin olen facebookia henkilökohtaisesti käyttänyt. Olen ymmärtänyt kuinka paljon verkostot merkitsevät, kuinka ihmiset haluavat auttaa hyvän asian puolesta, kuinka sulkeutunut urheilumaailma on hbltq- väestön suhteen, kuinka paljon vanhoollisia asenteita elää yhä. Olen järjestänyt flashmobin, soitellut puolueiden johtajille, ollut osana tuuttaamassa Helsinki Prideä jokaisesta viestintäkanavasta ulos niin, ettei se jäisi vain vähemmistön asiaksi.
Onnistuimme. Mikäli ensi vuonna yhteistyökumppaneita saadaan helpommin, mikäli urheilijoihin voi saada edes yhteyden Pride- kummiudesta puhuttaessa, mikäli joku noteeraa, mikäli sukupuolineutraali avioliittolaki äänestetään eduskunnassa läpi, voimme sanoa että saimme aikaiseksi paljon enemmän, kuin mitä olimme tekemässä.