Kesäpäiviä pidellyt

Hei vain heinäkuu! Vietin viime viikon lomalla. Tuntui melkein hurjalta, radikaalilta, ottaa viikoksi irti velvoitteista.

Kävin Suomenlinnan kesäteatterissa katsomassa Liisa Ihmemaassa näytelmän (Ryhmäteatteri) ja nautin siitä aivan suunnattomasti. Se oli ihana, visuaalisesti loistava, juonellisesti toimiva ja mukavan psyke ja kivasti nykyaikaan/menneeseen ja eri satuihin liitetty. Sen lisäksi olen viimein nähnyt ystäviä joiden kanssa ei ole ehtinyt törmäillä, juhlinut ja istunut puistoissa. Kävin myös Tampereella moikkaamassa siskoa ja syömässä Pyynikin näkötornin mahdottoman hyviä munkkeja, suosittelen niitäkin!

 

Kesälukeminen näkyy tässä:

”Robert Calbraith”:in (aka J.K Rowlingin) The Cuckoo’s Calling on pitänyt otteessaan hyvin ja vielä on vajaat 100 sivua jäljellä. Suosittelen tätäkin, Rowlingin kirjoitustyyli ei petä. 

Pyynikillä oli hyvä fiilistellä maisemia- en ole koskaan tajunnut sitä vesistöjen määrää Tampereen ympärillä. Juna Tampereelle ei nimittäin paljoa vesistöjä ohittele, peltoja ja metsää sen sijaan kyllä. 

Kotona olen siirtänyt datailut pihalle aika moneen otteeseen, sehän se kesässä on parasta, tuntuu luksukselta lähetellä työhakemuksia kun aurinko helottaa suoraan taivaalta ja linnut laulaa.

Talon kissa pesiytyi pariksi päiväksi nukkumaan huoneeni nurkkaan.Tästä sietäisi ottaa mallia, kyljen kääntäminen voi olla tarpeeksi yhden tunnin tekemisiä ajatellen.

Kukatkin ovat fiiliksissä heinäkuusta. Hommasin kerralla nyt ison ruukun Jukka Palmulle ja samalla muutama pienempi kasvi sai muuttaa tyhjiksi jääneisiin ruukkuihin. Vauhti on näillä kova, taitaa olla uudet huudit kasvien mieleen koska koskaan aiemmin eivät ole kasvaneet näin nopeasti.

Multaan käsien työntäminen oli kyllä melkeimpä virkistävää. Opiskeluissa ja duuneissa tulee istuttua lähinnä tietokoneen ääressä tai kokouksissa- vastapainoksi puutarhan hoito ja leipominen saavat onnistumisen tunteita aikaan niin helposti, että hymy on herkässä.

Heinäkuu hei, mukava kun tulit. Olen tykännyt paljon.