Naapurisopu?

Aloitin viikkoni kiroilemalla mielessäni ennen kuin suostuin avaamaan silmäni- kello on  jotain kuusi, herätyskelloon on kolme tuntia ja naapurista porautuu seinän läpi kunnon bassot. Naapuri kuuntelee kyllä ihan hyvää musiikkia. Harmi vain, että aamulla kuudelta mikään musiikki ei ole hyvää kun se pomppii tärykalvoillani ja tekee nukkumisesta mahdotonta. 

Tein sitten sen mahdottomalta tuntuvan- nousin, vedin päälle jotain silmien kestävää ja kävelin käytävään. Naapuri oli ihan mukavana ja sanoi hiljentävänsä volyymiä.Harmi, että tyypillä taitaa olla aika huono kuulo. Musiikki kyllä vähän hiljeni, harmiksi basso imeytyy seinien läpi vaikka mikä olisi,  unenpää oli siis karannut jo jonnekin japaniin asti. 

Kerrostalo asumisessa on aina puolensa. Naapureiden kanssa yhteiselo ei ole aina helpointa ja toisen elämän keskeyttäminen valittamisella ei kuulu monenkaan tapoihin. Ei oikein kehtaa, mieluummin ostaa korvatulpat tai tekee jotain muuta. 

Toisaalta naapurimummot ovat mukavia, ympärillä on aina elämää ja joskus naapureilta saa apuakin. Ehkä jossain kerrostaloissa naapureista saattaa tulla kavereitakin?

Monesti se, joka häiritsee toisia vähiten, se, joka on todella rauhallinen ja jokaisen unelma seinäntaus-naapuri, on se, joka lopulta muuttaa pois. Kiusaajakulttuuri elää vahvana monessa kerrostaloyhtiössä- jos ei miellytä, mene muualle!

Minähän en taivu, mielestäni jokaisella on oikeus asua omassa kerrostalo sopukassaan jos siitä maksaa. Taloyhtiön hallitus on onneksi meidän kilttien puolella ja useasti ovikellon soitto tai lapun jättö auttaa. 

Pitää vaan olla vähän arjensankari tai ainakin rohkaistua parantamaan omaa elämänlaatua, vaikka naapuri joutuisikin vähän muuttamaan siksi tapojaan. 

Sopua ja sijaa antaen, Eve. 

Kuva: Milla Paloniemi/kiroilevasiili.fi