Jos oisit tullu viikko sitten

Kun tapahtuu liikaa liian lyhyen ajan sisällä, jää keho jälkeen. Tunnen sen luissani, vilun väristyksinä, hikipisaroina, möykkynä vatsassa. 

Koetan käyttäytyä ihmisiksi. En vollota. En hysterioi. Sen sijaan heitin uudehkon puhelimeni lattialle ja naarmutin täydellisen ruudun ristikkoiseksi. 

Olen kastunut kaatosateessa kahdesti kahden päivän sisällä. Eksynyt useampaan otteeseen. Harhaillut. Näin ei koskaan käy. 

Sitten ymmärsin sen, tämähän on karmaa. 

Maailmankaikkeuden kosto ihan minulle itselleni. Kiitos paljon, tilannehan ei tietysti ole muuten liian vaikea. 

Mietin, miksei lauluja kirjoiteta meidän näkökulmasta. Meidän jotka eivät tule jätetyksi vaan jättävät. Kuristaa kuunnella sanoja, joiden fiiliksen tietää olevan toisella. Kyllä minuunkin sattuu. 

Kun koettaa välttää toisen satuttamisen, tulee satutetuksi itse, tulee satuttaneeksi toista enemmän. Mikään ei tunnu menevän oikein. 

Hyvä maailmankaikkeus, onko sinun pakko olla niin vittumainen ?

Otsikko on lainattu Jukka Pojalta, minä pakahdun vähän eri syistä, mutta viikko sitten elämäni kulki vielä ihan eri raiteella.