Suorituspaineita?

Onko sinulla painetta suorittaa arkea, tehdä kokoajan jotain merkittävää ja kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa askartelet kotona kertomatta kellekään siitä ?

Kerrotaanpa ensin mitä olen tänään tehnyt:

Tiskannut

Kokannut alusta asti uunissa valmistettavan ruuan

Käynyt lähes jokaisessa ok vaatekaupassa keskustassa kokeilemassa mustia housuja ja löytänyt sankaritekona sopivan ja mukavan hintaisen parin

Katsonut 3 jaksoa GossipGirliä

Venytellyt ja tehnyt vähän lihaskuntoa

Pessyt lattiaa

Kirjoittanut lukupiiriä varten alustusta

Ynnä muuta pientä sälää, kuten kirjoittanut postikortteja.

Nyt on hyvä aika kertoa, että tuntuu, etten tänään ole tehnyt mitään. Olen koettanut analysoida aiemminkin tätä samaa fiilistä. Joskus päädyn siihen, ettei tekemisiä lasketa, jos ei ole tehnyt niitä jonkun kanssa. Toisinaan tuntuu, että vain tarpeelliset asiat lasketaan. Ajoittain uupumus ahkeran päivän jälkeen on ainoa takuu tekemisistä. 

Syytän tästä filiksestä vähän myös facebookia; jos homma ei ole statuspäivityksen arvoinen, ei se paljoa paina. (Toisaalta hiljaisuus facessa voi merkitä runsasta elämyksellistä elämää). 

Suorituspaineet ja tännehetikaikkinyt-yhteiskunta tuntuvat ainakin itsestä eniten syyllisiltä tähän fiilikseen. Varsinkin jos ihan itsekseen syö sitä suklaata ja katsoo telkkaria, aivot saattavat mainostauolla huudella luuuseria vaikka tosiasiassa monta sataa muuta henkilöä viettäisi samaa hetkeä täysin samalla tavalla. Tälläkin hetkellä aika moni ”vaan” datailee. Ongelma on, ettei siitä puhuta muuten kuin syyllistävästi. 

Jos muodostaisin päivästäni fb-statuksen, voisi se olla tälläinen:

Tänään oon sankaritekona käynyt housuostoksilla enkä ees kuollut! Lisäksi puunasin kämppää, kokkasin niiin hyvää ruokaa ihan omalla ohjella (saa tulla syömään) ja nyt voisin tyytyväisenä vaan lekotella loppupäivän. 

Kuulostaa ehkä vähän paremmalta. Kaikkihan on asenteesta kiinni, eikö vain? 

Koetan asennoituakin nyt tähän lauantaihin niin, että on ollut aika nappisuoritus päivä, löysin housut, sain siivottua ja kokkasin vihdoin jotain muuta kuin pannulla paistettuja kasviksia. Ja vielä on aikaa katsoa monta jaksoa mitä vaan lempparisarjaa tai tehdä jotain muuta, jos sattuu kiinnostamaan. 

Asennemuutosterkuin, Eve.