Motivoi itsesi

Oma ”urheilutaustani” on tausta ilman urheilua. Liikkumattomuudelleni on vähän naureskeltukin vaikka tosiasiassa viimeisten vuosien aikana olen lisännyt liikunnan määrää arjessani huomattavasti. Olen tanssinut nuoresta asti, mutta monelle tanssi ei ole liikuntaa. Hyppäsin sitten tankotanssin puolelle, jo alkoi mennä liikunnasta. 

Jossain vaiheessa ymmärsin, että liikkuminen ei ole valinta, vaan kropan sanelema pakko.

Mikäli en venyttele ja liikuta kehoani, se jumiutuu ja kipeytyy. Vuosien istuminen tietokoneen ääressä on jättänyt jälkensä. Ei auta muuta kuin motivoitua.

Himourheilijoiden fiilistellessä endorfiineja minä puolestani teen kuolemaa treenin jälkeen- tai ainakin aiemmin tein. En sano että kuntoni olisi paljoakaan kasvanut saatika olisi vertailukelpoinen kenenkään kanssa. Sanon, että olen löytänyt lajin, jonka takia kestän mustelmat, hiertymät, lihasjumit,päänsäryn ja ties mitä. 

Minua motivoi uuden oppiminen, itsensä ylittäminen ja kieltämättä voiman ja kestävyyden kasvu. (Elokuun Trendissäkin oli juttua motivaatio tyypeistä)

Kun aloittaa nollapisteestä,huomaa helposti kuinka kehitystä tapahtuu- huomaavat muut sitä tai eivät. Itselle sopivien lajien löytäminen voi viedä aikaa, mutta kun se tapahtuu, ei itseään tarvitse enää motivoida. Sitä haluaa liikkua, ihan oikeasti. Oikeastaan, oikean lajin parissa ei edes ajattele tekevänsä ”urheilusuoritusta”.

Ei urheiluun tarvitse todellakaan suhtautua uskonnollisesti, mutta ei sitä pidä halveksuakaan.

Kyllä sen ymmärtää, vihdoin sitten, kun pää ei käänny toiseen suuntaan lainkaan.

Antautuen motivaatiolle, Eve.