Lomamoodissa

Olen elänyt viime viikon (tai ehkä viikot) itselleni hyvin epätyypillisellä tavalla. 

Olen käynyt kotona vain kääntymässä ja ruokkimassa kissan. Olen nukahtanut ystävän sänkyyn hänen kysyessään jäänkö yöksi. 

En ole juuri siivonnut, en edistänyt opintojani ja muutkin velvollisuudet olen luistanut aika mallikkaasti. 

Aloitin kyllä uudessa työpaikassa, siitä en sentään luistanut. 

Olen sanonut käsipäivää, kävellyt ja polkenut syksyn kylmäämillä kaduilla, nauranut paljon ja ollut hiljaa.

Aivan kuin lomalla. Ehkä vähän omatuntoni soimaa, milloin meinasit lomasi lopettaa?

Salaa vähän pohdin jäisinkö tähän lomamoodiin pysyvämmin, kuljettaisin arkea vain siinä sivussa rinnalla. 

Olisiko vähän hurmaavampi syksy ja talvikin, jos ottaisi loman kannalta ja hoitaisi arjen ja velvollisuudet oikein ja kunnolla mutta stressaamatta ja loman rinnalla ? 

Viime viikot ovat osoittaneet, että pystyn paljoon. Olen myös ymmärtänyt, ettei kaikkiin asioihin tarvitse päättää suhtautuvansa jotenkin. On ihan ok tehdä mitä huvittaa jos sattuu huvittamaan. Jokaista päätöstä ei tarvitse pystyä perustelemaan- ihan oikeasti!

Loma-minä on letkeämpi ja hymyilee enemmän, antaa itselleen enemmän tilaa ja aikaa. Se on aika hyvä tyyppi itseasiassa. Miksi siitä tulisi luopua vaikka hivuttautuisikin arkeen vähän enemmän? 

Gradunkirjoittajalla on se hyvä osa, että ”työt” alkaa just silloin kun itse jaksaa. Se taitaa tosin olla myös varsinaisen freelanceriuden tuskaisin osuus.

Uravalintoja ja lomailua pohtien, hyvää yötä toivottaen, Eve.