Viimeistä viedään!

Nimittäin viimeistä päivää, jolloin ikäni on 2 ja 3. Huomenna siirryn vihreimmille laitumille kaksneljän puolelle. Joku joskus sanoi, että nainen on parhaimmillaan 17-vuotiaana, monelle sama ikävuosi on muutosten ja ihanien juttujen aikaa. Minulle kulunut ikävuosi osoittautui aikamoiseksi ensimmäisten kertojen ikävuodeksi. Hyvin palveli kakskytkolme siis. 

Mitä tulee vanhenemiseen, en ole vielä oikein tuntenut minkään syntymäpäivän kynnyksellä että olisin jotenkin vanhenemassa. Kokemuksellisia vuosia vaan kertyy lisää. 

Sanon siis, kasvan! En vanhene. Vanhentuminen viittaa sanana luovuttamiseen helposti, kasvaminen kehittymiseen. Jokaisen uuden vuoden olen aina ottanut innolla vastaan, niin tämänkin. 

Pikemminkin oikeastaan uudelle numerolle astuttaessa tuntuu tältä;

Kuin sukeltaisi kevyesti uuteen. Kuva muuten Joel Janse Van Vuuren The spirit of galatea kokoelmasta, Ilse Mooren kuvaamana. 

24 voisi olla myös hyvä hetki alkaa oikeasti kutsua itseään naiseksi aina, eikä tytötellä. Onhan se jo naisen ikä, eikö vaan. 

Etukäteen 24 vuodesta tiedän tämän: 

Tulen vaihtamaan kuvioita, asuntoa, valmistumaan, leipomaan paljon, bailaamaan, neulomaan ystäville villasukkia ja ennenkaikkea, toivon voivani nauttia elämästä aina vaan enemmän. 

Syksyisen lämmintä päivää fiilistellen, pian kasvaen, Eve.