Jossain vaiheessa on pakko nukahtaa

Mistä voi ripotella unihiekkaa silmiin, jos se ei itsekseen sinne ajelehdi? Kuinka kestää unettomia öitä ja millä voisi taata unen tulon ennen aamunkajoa?

En ole nukkunut juurikaan. Nekin unenrippeet joihin olen onnekkaasti tarrautunut ovat osoittautuneet ahdistaviksi painajaisiksi, joista olen joutunut tappelemaan itseni hereille. Kun nyhtää itsensä irti unista useaan otteseen, väsyy yhä enemmän.

Unettomana kuulee sen kaiken, mitä muut luulevat ettei kukaan kuule. Rappusissa ravaa tyttö jolla on kopisevat korot (hanki pehmeämmät kantalaput!) ja kämppis rämpii viideltä jatkoille omaan puoliskoonsa ja tarjoaa karpalolonkeroa jollekin.

Minä käännän kylkeä, kurkkaan kelloa ja huokaan. Ymmärtäisin jos pää kävisi ylikierroksilla, nyt joudun pakottamaan ajatuksia virraksi sillä pelkkä humiseva tyhjyys turhauttaa. Hämärä huone kertoo, ettei aamu ole vielä lähelläkään.

Unettomuudesta puhutaan ajoittain paljon, siitä kuvataan leffoja ja kirjoitetaan lehdissä, mutta jos sitä ei ole kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta mikäli ei nuku edes tuntiakaan, voivat yöt olla tuskaisia. Unen merkitys kasvaa mitä pidemmälle unettomuus jatkuu. Rentoutuminen, lukeminen, tee tai aikaisin rauhoittuminen eivät omista osaa tai arpaa tässä pelissä- kaikki keinot voi käyttää mutta ne eivät välttämättä auta lainkaan.

Tuudittaudun siihen, että sängyssä makoilu sentään antaa keholle lepoa, hiljainen mieli antaa vähäsen rauhaa aivoille vaikka oikeaa lepoa ne eivät saa. Olen ollut aina huono nukkuja vaikka unirytmini onkin ajoittain kuin kiveen hakattu.

Unia yölleen toivoen, Eve.