Muutoissa oppii muutoksesta

Olen ollut roudaamassa muuttolaatikoita niin moneen osoitteeseen puolen vuoden kuluessa että vähän hirvittää jo. Omia laatikoita sentään vain kahdesti. 

Muutoissa kuitenkin oppii. Oma organisointikyky punnitaan ja asioiden tärkeysjärjestys hahmottuu helposti sen mukaan miten tavarat on pakattu. 

Se, kuinka paljon tavaraa on, kertoo myös jotain. Tavaroita pakatessa usein vasta tajuaa sen tavaran määrän. Silloin moni on valmis vähän karsimaan ja ymmärtää, kuinka raskasta valtava tavaran määrä on.  

Tavarat luovat kuitenkin illuusion kodista, on huoneen raamit mitkä vain. Kuitenkin se on se fiilis, joka tavaroihin liittyy, joka sen kodin enemmänkin luo. Tavaroista saa turvaa ja ne muistuttavat eletyistä päivistä. Asun yhtäkkiä taas samassa huoneessa sohvan kanssa jonka ostin melkein kuusi vuotta sitten. Sohva ja minä erosimme kuukausiksi ja terve, taas sinä. Kun astiakaapista voi noukkia oman suosikkimukin, tuntuu kodilta. 

Vaikka muutto tietää muutosta, se myös takaa, että jokin pysyy samana. Laatikoihin pakatut tavarat kulkevat mukana, raivaten uudesta tilasta tilaa vanhalle ja arvokkaalle.

Muutoissa olen oppinut eritoten että..

Hyvät ystävät tekevät muutosta helpon ja ihanan- koti kannattaa lämmittää heti ihmisillä, puheensorinalla ja muuttosafkalla

Tavarat kannattaa pakata isohkoihin, suljettuihin laatikoihin/jätesäkkeihin/kasseihin 

Hyvinkin järjestelmällinen ja tarkka ihminen voi olla surkea pakkaaja

Ilman kunnon safkaa ei muutto onnistu sillä silloin kiukuttaa

Osaan luopua tavarasta kun en jää pohtimaan- jälkikäteen saattaa harmittaa extempore päätökset mutta mitään oikeasti tärkeää ei noin vaan pois heitäkään, alitajunta takaanee sen. 

Muuttolaatikot vihdoin purkanut, Eve.