Tietotekniikkalomalla

Kuinka usein unohdat kännykäsi olemassaolon tai osaatko ehkä sanoa, milloin viimeksi et lukenut sähköposteja tietokoneen avatessasi ?

Olen löytänyt itseni iltaisin useammin keittiön pöydän äärestä, sohvan nurkasta tai kaverin nojatuoliin hautautuneena kuin tietokoneen äärestä.

Kun unohtaa puhelimen olemassaolon koko päiväksi eikä avaa tietokonetta kuin spotifyn takia, on ajankulku ihan erilaista. Sitä muistaa mitä kaikkea voi tehdä, ja toisaalta, kuinka aina ei ole pakko tehdä jotain.

Sillä on pakko myöntää, kun avaan koneen, avaan myös takuulla sähköpostit, facebookin viestit ja ties mitkä muut muistutukset. Tietotekniikkalepo tekee siis ajoittain hyvää. Myös tälläiselle, joka elää hyvässä symbioosissa koneensa kanssa useimmiten. 

Joulu tulee kuin varkain ja aika parahiksi- tietotekniikkalepo saa siunauksen yhteiskunnaltakin kun lähes kaikki sulkeutuvat omiin piireihinsä joulun ajaksi. Ajatuksenkulku saa rauhoittua kun kaiken ei tarvitse olla valmista klikkauksessa. 

Mutta. On minulle tulossa uusi tietokone, järkytyin kun ipodin akku oli loppu ja harvoin lähden mihinkään ilman puhelinta. Mutta silloin, kun ymmärtää unohtaneensa nämä vempeleet edes muutamiksi tunneiksi huomaamattaan, voi tajuta levänneensä monellakin tavalla vaikka olisi kokoajan puuhannut jotain. Ruutuun tuijottaminen rasittaa silmiä, kuivattaa ihoa ja aiheuttaa niskaseudulle ongelmia taatusti. 

Huominen onkin pakattu täyteen virastoja, kirjastoa,yliopistoa,ruokaostoksia ja ties mitä muuta. Kone jää toiseksi taas. Joulutauon olenkin ehkä ansainnut koneista sillä huomenna aion myös jättää graduni painoon ja arvosteluun. Uusi sarastava vuosi onki sitten jotain ihan muuta, huomisen teot takaavat sen.