Lämpöjälki

Makaan yhä peiton alla, kiertyneenä aamun lämpöön. Yöllä ei iskenyt uni silmään, ei vaikka kuinka tuhisi. Ei vaikka unikaveri kuinka tuhisi. 

Unettomuutta on kuitenkin helpompi kestää toisen lämmössä. Ihosta hohkaava lämpö tuudittaa heti turvallisuuteen, rauhoittaa ja saa mielen paremmaksi. Ihmisen paikalleen jättävä lämpöjälki onkin ehkä yksi kauneimmista asioista. Keho luovuttaa jatkuvasti energiaa ympärilleen, se siirtyy toisiin ihmisiin, eläimiin, huonekaluihin, aterimiin, you name it. Kun keho siirtyy, jää energia hetkeksi paikalleen, hohkaamaan lämpöä. Ajattelen sen olevan kuin hengittävä muisto. 

Jokaisella on tarve lämpöön, kosketukseen, läheisyyteen. Se tekee meistä ihmisiä, tarve toiseen ihmiseen. Päivää aloittaessa lämpö saa viivyttelemään, loppuillasta se tuudittelee rauhoittumaan. Pitää siis ennenkaikkea pystyä olemaan lähellä. 

Oman tilan sisään päästäminen voi olla hankalaa. Minulle ainakin. Olen vasta nyt tajunnut, kuinka paljon sitä työntää toisia pois, kuinka paljosta luopuu, jos ei päästä lähelle. Kuinka tärkeää on, että voi ihan helposti silitellä, halata ja sanoa mitä vaan. Kuinka tärkeää on että on joku, jonka lähellä voi olla todella helposti. (Kuinka lämmin voi olla kun kehtaakin mennä toisen kainaloon lupia pyytelemättä). 

Nyt päivänsä viimein aloittaen, saunasta unelmoiden, Eve.