Rakastu renttuun, osta itsetuntoa!

Sohin nyt muurahaispesää, mutta ymmärsin sillä sekunilla kun heräsin, että haluan aina sen, mitä en voi saada.

Jos päivälle on tiedossa monta tapaamista ja paljon tekemistä, ei minua pääsääntöisesti kiinnosta ne juurikaan. Jos tiedossa ei ole mitään, hingun päästä menemään ja tekemään. Jos kaapista on jugurtti loppu, ei tee mieli mitään muuta kuin jugurttia. Jos käyn töissä, en halua, jos ei ole töitä, haluan duuniin enemmän kuin mitään muuta. 

Sovellan ihmissuhteisiin; jos arjessa haluaa sen mitä ei saa, näkyy se ihmissuhderintamalla siinä, että haluaa aina sellaisen tyypin, jota ei voi helposti saada. Sellaisen rentun siis jota ei välttämättä kannata haluta mutta haluaa kuitenkin. Varmaan aika monelle tuttua? Ja toisaalta, kokee haluavansa jonkun, jotain, jos sitä ei ole, mutta oikeastaan ei koe haluavansa ihmissuhdetta kuitenkaan jos sellainen olisi kunnolla tyrkyllä. 

Kuntokuuri itsetunnolle on siis tarpeen; miksi sitä haluaa sen, mitä ei voi saada? Tyytyväisyyteen tähtääminen, omien odotusten laskeminen ja toisaalta hetkessä eläminen voisi tuottaa paljon onnellisempaa arkea kuin kitinä siitä, ettei koskaan saa mitä haluaa. Jos saan huomenna sen, mitä tänään halusin, en todennäköisesti enää halua sitä, en siis koskaan saa mitä haluan ellei se tapahdu sillä sekunilla. Tuttua?

Kaikkitännenytheti- ajatusmalli on oravanpyörä joka tuottaa tyytymättömyyttä. Jos osaa keskittyä siihen, mitä sillä hetkellä on, todennäköisesti osaa nauttia siitä enemmän. Jos suuntaa kokoajan energiansa siihen, mitä ei ole tai mitä puuttuu, ei pysty iloitsemaan kaikesta muusta. Tämä on ihan muistutuksena itsellenikin. Renttuun voi rakastua huomenna mutta jos tänään ei käy niin, ei sitä kannata ahdistella, tänään voi olla paljon muuta kivaa tiedossa. 

Hetkeen nojaillen, Eve.