Elämäkö klisee?

Uuden lehden kääntäminen on vähän klisee, mutta asiat ovat kliseitä ihan syystä- mitä niitä välttelemään. Aivan kuin ”innovaatio” sanan käyttäminen olisi yhtään hyväksyttävämpää kun muistaa mainita ”inhoavansa” kyseistä sanaa. Muuten ei ole uskottava. Uskottavuuteni riskeeraten kerron siis kääntäneeni uuden lehden. 

Ei, en ole valmistunut, en edes saanut kevään opintoja valmiiksi enkä ole tehnyt suursiivousta. Olen yksinkertaisemmin käynyt kevään viimeisellä luennolla, pitänyt viimeisen esitelmän, vaihtanut pokat uusiin ja alkanut puhua uuden liittymän kautta. Baby stepsejä, jotka johtavat hyvin vahvasti kaikkeen uuteen ja erilaiseen. 

Olen ehkä ensi kertaa laid back

Se, että joillekin tapahtuu kokoajan jotain, ei yleensä ole ympäristön vika, vaan sen, että ihmiset syöksyvät ihan itse eteenpäin. Paikalleen katselemaan jääminen on helpointa ja samaan aikaan vaikeinta- toisten elämän vierestä seuraaminen ei ole herkkua kellekään jos oma elämä polkee paikallaan (toinen klisee!). Paikallaan polkeminen harvoin tarkoittaa kuitenkaan täysin jumiutunutta tilannetta- asioilla on vain jo omat polkunsa ja siihen voi olla tyytyväinen. Ajatusmallissa on vain vikaa.

Tyytyväisyyden vähättely onkin ehkä yhteiskuntamme suurin paha. Ei riitä olla tyytyväinen, kaikkea pitää testata ja kokeilla eikä mikään saisi oikein riittää. Jos seuraa sydäntään, on huonoa ettei ajattele järjellä. Jos ajattelee kaiken tarkkaan, syytetään tunteiden unohtamisesta. 

Sanonkin- kliseisesti- antaa jokaisen seurata omia polkujaan. Sivun kääntäminen tarkoittaa jokaiselle eri asiaa. Minulle se tarkoittaa tällä hetkellä eniten mahdollisuutta valvoa. 

Yhä aamuaan viettäen, Eve.

(kuva:Rosie Hardy)