Silmälasien puutetta vai tarkkaavaisuushäiriötä ?
Kiusatuksi tulemisen pelko voi muuttaa käytöstä, ohjata vaatevalintoja ja jopa syrjäyttää tarpeen käyttää silmälaseja. Huono lähinäkö voi puolestaan aiheuttaa ongelmia lukemiseen keskittymisessä ja vaikeuttaa oppimistakin siinä samalla. Pikkuseikka, jota ei bongata ajoissa, voi maksaa yhteiskunnalle ja yksilölle pitkän pennin.
Mitä jos sinä et olisi koskaan pystynyt keskittymään lukemaasi tekstiin niin, ettet olisi saanut yhtäkään kirjaa luetuksi?
Minulla on ystävä, joka hihkui innosta saadessaan silmälasit vain pari päivää sitten. Ystävälläni oli silmälasit myös ala-asteella, mutta häpeä ja kiusatuksi joutumisen pelko syrjäyttivät lasien käytön. Ystävälläni keskittyminen kouluaikana lukuaineisiin oli vaikeaa. Kaikki johti tarkkaavaisuushäiriön epäilyyn ja kunnon rumbaan terveydenhuollon kanssa.
Silmälasit avasivat ystävälleni samantien uuden maailman- teksti ei hypikään, siihen voi jopa keskittyä! Itsellä alkoi tässä vaiheessa tikittää, ja mietin, onko kukaan ajatellut, että potentiaalinen tarkkaavaisuushäiriö, kykenemättömyys keskittyä printattuun tekstiin, voisi osalla ihmisistä johtua siitä, että silmät eivät pelaa, eikä siitä, että aivoissa olisi jotain häikkää?
Koulujen terveydenhoitajat tekevät arvokasta työtä, mutta yksi iso puute lasten terveystarkastuksissa on- niissä ei testata lähinäköä, ainoastaan kaukonäkö luettelemalla seinällä olevasta lapusta erikokoisia kirjaimia. Tai näin ainakin oma kokemuspohjani sanoo, en tiedä, onko tässä tapahtunut muutos? Jos lapsen huonoa näköä ei bongaa aikuinen, ei lapsikaan sitä bongaa ellei kyseessä ole dramaattisen huono näkö. Harva lapsi haluaa silmälaseja kuitenkaan. Silmiä voi siristää vuosia ja olla tajuamatta että silmälasit voisivat olla asian ratkaisu. Jos lähinäkö ei ole kamalan huono vaan kyseessä on karsastus tai hajataitto-ongelma, ei vika näössä välttämättä edes aiheuta päänsärkyä tai muita oireita, joiden pohjalta huono näkökyky usein myös huomataan.
Silmien karsastus aiheuttaa sen, että kirjaimet pomppivat riviltä toisille, hajataitto sumentaa kirjainten rajoja sinne ja tänne ja heikko lähinäkö sumentaa tekstin puuroksi. Ei ihme, jos ei lukeminen nappaa. Jos lukeminen on fyysisesti rasittavaa silmille, ei keskittymiskykyä voi olla pitkälle, varsinkaan lapsella.
Jos lukeminen on hankalaa ja kirjaimet pomppivat, vaikeutuu myös oppiminen ja turhautuminen lisääntyy. Tämä taas aiheuttaa vaikeuksia luokkakäyttäytymisestä joka voi aiheuttaa taas muita ongelmia. Kun erikoisopettajien, tukiopetuksen ja yksilöllisentuen tarpeen määrä kasvaa mutta kyky tarjota sitä vähenee budjettileikkauksien myötä, voisi olla syytä tsekata ennen adhd diagnooseja sekin, onko huono lähinäkö ongelmien alku ja juuri.
En sano, että jokainen tarkkaavaisuusongelmia omaava omaisi myös huonon näön, mutta ehdotan, että olisi syytä katsoa ensin lähelle ja sitten vasta kauemmas. Olisihan se monelle helpotus, jos huono lähinäkö selittää kirjainten pomppimisen eikä heti etsittäisi syytä lukihäiriöstä tai muusta vastaavasta.