Elokuussa on toivoa!

Muutaman päivän mielialani on laahannut harmaana asunnon nurkkia pitkin, haalien jokaisen pölypalleron mukaansa. Tänään se muuttui.

Kuu vaihtui, nukuin melkein säädyllisen pitkät yöunet, tiskasin, imuroin, kävin tankotanssitunnilla tsempaten itseni inverttiin ja katsoin monta jaksoa- ihan häpeilemättä- Cougar Townia. Aion asennoitua samoin koko elokuulle. 

Elokuu on joko aihe paniikkiin tai toivoon, joten asennoitukaamme toivon puolelle!

On vielä mahdollisuus intiaanikesään.

Todennäköisyys kunnon ukkosille on suuri.

Kauppoihin alkaa vihdoin virrata uutta tavaraa ja viikkoja tangoilla roikkuneet kesäkuteet kokoa aina-liian iso tai pieni- saavat huutia.

Illalla alkaa hämärtyä säälliseen aikaan- moni nappaa unirytmistä helpommin kiinni pian!

Ihan pian kohta lysähtää postiluukusta kansalaisopistojen esitteet, urheilumestat avaavat ovensa ja ilmoittautumiset ties mihin harrastukseen alkavat kolkutella ovea- mahdollisuus uuteen tai tsäänsi palata kesän jälkeen tutun harrasteen pariin.

Torilla on semmoset tarjottavat että pakkasen voi pakata täyteen- tai voi hyödyntää mummon/mamman/kaverin keräysvimmaa ja täydentää omaa pakkasta ympäri vuoden heiltä.

Suosikkisarjasi alkavat todennäköisesti pyöriä televisio ruudussa viimeistään kahden kuukauden sisällä- kohta televisiosta tulee siis ehkä jotain kunnon katsottavaa.

Voi ottaa kaiken ilon irti kesästä ja flirtata samalla syksyä! Mikäli palaa jo koulunpenkkiin/töihin ennen syyskuuta, on iltapäivällä vielä potentiaalia painua biitsille tai puistoon. Me jotka rellestämme vapaalla jalalla syyskuuhun asti- kunnon loikoilun aika on nyt! 

Itse aion panostaa hyviin uniin (unenlahjani ovat surkeat usein pitkiä ajanjaksoja), lukea, lopettaa odottamisen ja ymmärtää, että kohta alkaa olla viimeiset mahdollisuudet nauttia irtojäätelöä ulkosalla. 

Itsestään toivoa löytäneenä, Eve.