Aina on paljon kaikkea, mitä haluaisin. Ja toisaalta paljon kaikkea, mitä pitäisi, muttei haluaisi. Esimerkiksi; haluan uusia vaatteita,keskittymiskykyä romaanin lukemiseen ja hyvät unen lahjat. Pitäisi hommata muuttolaatikoita, uutta kosteusvoidetta,talvikengät ja opetella menemään aiemmin nukkumaan, mutten haluaisi. 

Jos pitämiset ja haluamiset olisivat suhteellisessa tasapainossa olisi ajatusmaailma, elämä ja arki varmasti aika tasapainoinen. Mitä sitä elämältään oikeastaan haluaakaan? Ja mitä sinä haluat juuri nyt?

Useasti se, mitä pitäisi tehdä, hoituu nopeammin kuin asian pohtiminen. Aikavaras onkin pohtija itse (tästä puhuttiin viimeisimmässä trendissäkin). Pölyjenpyyhintään uhrattava aika on todella pieni ja jos osaa huijata itsensä hommaan, voikin sen jälkeen keskittyä siihen mitä oikeasti haluaa. Palkitsemalla itsensä yhdestä ”pakosta” yhdellä ”haluamisella” saa pakot ja pitämiset tuntumaan vain osalta arkea, asioilta, joita on ihan ok tehdä.

Jos tuntuu, että on pakko hankkia uudet kengät koska jalat kastuu, tuntuu kenkäshoppailu tuskalta, mikäli haluaa muuten vaan uudet kengät on se kivaa. Got the point? 

Olen käyttänyt samaa tekniikkaan gradun puurtamisen alkuvaiheessa; jokaisesta pienestä etapista saa palkita itsensä esimerkiksi jäätelöllä, katsomalla jakson kivaa sarjaa tai vaikka laiskottelemalla loppu päivän. Toimii! Positiivinen palaute itselle itse tehdystä hommasta saa itse tehtävän asian tuntumaan paljon miellyttävämmältä. Loppua kohden edetessä en ole gradunkaan kanssa tarvinnut enää palkintoja- lopputulos ja eteneminen riittää. 

Arki voi olla nuivaa ja kuivaa, talouden pyörittäminen tuntua kurjalta mutta jos hiffaa, että arki on iso osa elämää ja on turha vatvoa tiskaisko vai ei  kun samassa ajassa homma olis hoidettu ja jälkikäteen fiilis on tyytyväinen kiitos puhtaan keittiön, arki tuntuukin ihan mukavalta. Jos ei näe asioita pakkopullina, ei niiden tekeminenkään ole niin raskasta. Tää on asenteesta kiinni. 

Ja jottei menisi liian vakavaksi, tässä 3 haluamistani:

Uudeksi tietokoneeksi macbook pro. Vanha notebook jota tätäkin näpytän alkaa olla eläkeiässä, olen luvannut itselleni että kun valmistun, saan hommata uuden koneen. 

Haluan oppia tekemään perhosen sujuvasti ja kauniisti ilman pelkotiloja. 

Avokadoja! Intohimo avokadoja kohtaan ei ole laantunut vuoden kuluessa mihinkään. Näitä haluan aina, ei vaan raaski aina ostaa koska sitten pitäisi ostaa useampi, yksi ei kestä pitkään. Ja haluan tehdä sitä hypetettyä avokadopastaa, häpeä myöntää mutta vielä ei ole ehtinyt moinen tehdä visiittiä keittiööni. 

Tuplatreeneistä uupuneena, avokadoista unelmoiden, Eve.