My blueberry dream

8.10.2012 Eveliina

Rinnoilla vai ilman ?

Tästä puhutaan vähän sattumalta, joskus nousee haloo ja sitten taas hiljennytään. Tisseistä nimittäin. Eritoten rinnoista muotikuvissa.

Pupulandian Jenni on ajoittain kirjoittanut paljonkin editorialeista, kauneusihanteista ja naisvartalosta. Sittemmin Jenni on myös julkaissut blogissaan paljon editoriaalejen kuvia, joissa näkyy tissit. Se vaatii itsetuntoa ja rohkeutta.

Nyt ollaan kuitenkin asian äärellä; kuinka paljon, ja millä tavalla, kuvattu alastomuus lehden sivuilla on ok ? Mikä on taidetta, tarkoituksellista ja mikä menee rajan yli ?

Karin Lundin for REVS

Camila&Louise by Gianluca Santoro in ”Noir” for Fashion gone Rouge

Sacha Maric / REVS Magazine

Sonia Szóstakin for REVS

Itse en näe alastomuudessa muotikuvissa sinänsä ongelmaa- ongelma nousee, jos kuva ei näytä muotikuvalta, tai malli näyttää lapselta. Ensimmäisen kuvan tyttö näyttää niin nuorelta, että katson kuvaa vähän epäillen- onko tämä ok? Kyllähän se on, periaatteessa, mutta silti mietityttää.

Jokaisen kuvan tunnelma on kuitenkin eri- yksikään kuvista ei ole pornoa vaan osa editorialia. Tissit eivät muuta kuvan merkitystä automaattisesti seksuaaliseksi tai eroottiseksi. Vaikka kuva välittyisikin eroottisena, onko se sitten huono asia ? Taiteessa käsitellään asiaa kuin asiaa. Se, ovatko muotikuvat taidetta, riippuu katsojasta tietysti.

Alastomuushan ei Suomessa ole mikään tabu, joten osittainen alastomuus lehden sivuilla pitäisi olla ok kunhan ollaan siveellisyyden rajojen sisällä- ei tarvitse sanoa mitä saa näyttää ja mitä ei. Tarvitseeko alastomuuden olla tarkoituksellista, vai riittäkö, että kuvasta välittyvä tunnelma on sellainen, että ei ole väliä, näkyvätkö tissit vai ei ?

Mutta mitä sinä katsot, niitä tissejä, vai koko kuvaa, siitä kai tässä on loppujen lopuksi kysymys ?

Muoti Seksi Ajattelin tänään Trendit

3.10.2012 Eveliina

Writer’s block?

Kirjoitan nyt siitä, mitä tapahtuu jos ei pysty kirjoittamaan. Ja sitten vähän siitä, miten tilanteen voi murtaa.

Avattu tekstitiedosto hohkaa valkeana, numerot digitaalisessa kellossa sinkoavat eteenpäin ja jokainen lauseen aloitus päätyy deleten alle.

Olen kohdannut tätä kirjoittajan blokkia niin opiskelujen, työn kuin vapaa-ajankin kanssa. Joskus ei vaan onnistu.

Työt on kuitenkin tehtävä, samoin opiskelut. On siis aika ottaa härkää sarvista, näppistä nappuloista ja ties mitä. Here we go:

– Näytön tai paperin tuijottamisen sijaan, tuijota muualle. Valkoisen kaistan katselu ei hyödytä ketään.

– Brainstorm auttaa aina. Vaikka kauppalapun aikaansaamiseksi ellei muuta. Tyhjennä kaikki asiaan liittyvät tai liittymättömät asiat tekstiksi.

– Lopeta! Lähde ulos, lue kirjaa, katso leffaa, miittaa kavereita. Palaa asiaan tauon jälkeen. (Älä pidä liian pitkää taukoa)

– Ole armollinen! Kirjoita tunnustellen, kaikki, mitä tuotat, ei tarvitse jäädä lopulliseen versioon. Tärkeintä on saada kirjoitusrutiini ylle.

– Topicin uupuessa mieti annettua kehystä, mikä itseä kiinnostaa, mistä tiedät ennalta paljon ja missä on deadline. Läheltä on helppo aloittaa, tuntematon asia vaatii enemmän aikaa.

– Kirjaa vaikka puhelimen muistiin tai muistivihkoon juttuun liittyvät asiat jotka putkahtavat mieleen kun olet jossain ihan muualla kuin tekstitiedostosi ääressä. Kun aivot lepäävät, ne yleensä kehittävät parhaat jutut myös, kuin vahingossa.

– Aloita vaikka keskeltä. Jos hyvän aloituksen aikaansaanti takkuaa, kirjoita sisältöä ja palaa napakan alun pariin kun tiedät jo mitä teksti sisältää. Se auttaa kirjoittamaan hyvän alun.

–Palkitse itsesi kun olet saanut kirjoittamisen rullaamaan. Se nostattaa motivaatiota jatkaa. Paras palkinto on immateriaalinen, sellainen tekeminen, josta nautit paljon mutta johon ei usein ole aikaa. Myös suklaa toimii.

Hankalinta ehkä on, jos annat itsesi estää kirjoittamisen aloitusta. Huoli pois, myös kokonaisen kappaleen voi deletoida ja ensimmäinen lause ei määritä kohtaloasi.

Joka päivä tekstitiedostoja avaten, Eve.

Suhteet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään